Sähköisistä oppimateriaaleista ja opetuksen kehittämisestä

Kuva: teclasorg

Matematiikan opettajat ovat ottaneet tehtäväkseen tehdä viikonlopussa matikan kirja.

Onko kyseessä vain harastelijoiden rävellys (kuten varmaan painotalot ja kirjojen julkaisijat toivovat), vai loistava esimerkki siitä mihin yhdessä tekemisellä päästään selvinnee pian kun ryhmä julkistaa tuotoksensa kaikelle kansalle.

Avoin data ja avoimet oppimateriaalit

Uuttahan tällainen wikipedian ylläpidon kaltainen toiminta ei ole, mutta silti tämä jaksaa muistuttaa siitä miten yksittäisen tiedon arvo ja merkitys on muuttunut aikojen kuluessa. Avoin data ja vapaa tieto ovat Internet-ajan vallankumous jonka edessä niin journalistit kuin koulujen opettajatkin joutuvat muuttamaan toimintatapojaan ja ajattelumallejaan.

Enää on hankala perustella opetustakaan ”faktojen jakamisen” näkökulmasta vaan on selvää että tulevaisuudessa (ja jo nykyäänkin) pitäisi opetella ja osata enemmän faktojen etsimistä, arviointia, tuottamista, jakamista ja käyttöä. Tiedon arvo on siis romahtanut, ja aikaisemmin mainitsemieni ”mediataitojen” arvostus sen sijaan on noussut.

Toisille tämä muutos tarkoittaa ”mediaähkyä” tai ”tietotulvaa” mutta osalle tämä tarkoittaa esim. mahdollisuuksia kehittää maailmaa tasa-arvoisemmaksi paikaksi, jossa tiedon omistaminen ja panttaaminen sekä myyminen ei jakaisi ihmisiä niihin joilla on varaa kouluttautua ja oppia sekä niihin joilla ei ole varaa hankkia tietotaitoa.

Tämänkaltaisella kirjaprojektilla on myös äärimmäisen tärkeä osuus sillä, että pääsisimme vihdoin kohti sähköisiä oppimateriaaleja, jotka elävät ja kehittyvät jatkuvasti. Sähköisten materiaalien korjaaminen ja päivittäminen kun on todella paljon paperisia versioita helpompaa. Niiden hinnasta puhumattakaan.

Jotenkin tuntuu että kirjakustantamoiden asenne sähköisiä oppimateriaaleja kohtaan on edelleen sellainen, että kun ei keksitä hyvää tapaa rahastaa niillä, ei tuotteita kehitetä. Siksi muiden ei pitäisi jäädä odottelemaan mitä kustantajat tekevät vaan tehdä asioita itse, mistä kirjantekoprojekti matikistien osalta on loistava esimerkki.

Maailma muuttuu, entä koulut ja opetus?

Tietenkin vastassa tulee olemaan ongelmia kun tämänkaltainen toiminta haluaa laajentua muihinkin aineisiin. Miten esim. käsiteltäisiin historiaa tai muita aineita joissa ei liikuta yhtä staattisissa tai yksiselitteisissä asoissa kuin matematiikan kaavoissa ja laskusäännöissä. Toisaalta Internet ja sähköiset materiaalit voivat tarjota tähänkin ongelmaan ratkaisuja, sillä tieto ja näkökulmat ovat liki rajattomia määrältään Internetissä. Mikä tietenkin aiheuttaa omat ongelmansa siitä miten tiettyjä rönsyileviä ja kiisteltyjä asioita ”oppikirjaan” laitetetaankaan muotoon jossa on käytännön kannalta ja pedagogisesti mitään järkeä.

Ilman kattavia, kouluille halpoja sekä pedagogisesti hyvin mietittyjä materiaaleja, ei kouluilla ole järkeä hankkia laitteistoja (tai miettiä miten lasten ja nuorten omat laitteet) opetuskäyttöön.

Sama pätee opettajien intoon ottaa sähköisiä materiaaleja käyttöön. Netti on jo nyt riittävän täynnä roskaa, meidän kouluihin huonosti sopivaa ja yksinkertaisesti huonoja opetusmateriaaleja joiden seasta helmien etsiminen on tuskaista puuhaa. Usein perinteinen kirja ja omat kokemukset/koulutus ajavat opettajat vanhojen ratkaisujen käyttäjiksi. Se kun on toiminut ennenkin ja on vaivattomampi valinta, energiaa ja aikaa kun ei ole mihin vain, eikä kunta välttämättä tue itsensä ja opetuksen kehittämistä mitenkään. Kehitäpä tai innovoi siinä sitten…

Uhkana resurssien puute

Sähköisten materiaalien kehittyminen kulkee siis käsi kädessä laitteistojen ja tietoverkkojen sekä opettajien osaamisen kehittämisen kanssa. Vain toimivilla verkkoyhteyksillä, riittävällä ja modernilla laitekannalla, hyvillä oppimateriaaleilla ja pätevillä sekä innostuneilla opettajilla voidaan saada aikaiseksi hyvää jälkeä.

Meidän pitäisi kunnissa ja kaupungeissa pystyä löytämään keinot olla kehityksessä mukana ja antaa resursseja kehittää verkkoja, laitekantaa ja pedagogisia ratkaisuja koulumaailmassa.

En puhu tässä perusasioista, eli homevapaista tiloista tai riittävän pienistä opetusryhmistä. Näiden tärkeys ja välttämättömyys pitäisi olla kaikille itsestäänselvyys. Puhun tässä kehittämiseen ja opetuksen sisältöön satsaamisesta, eli siitä, miten on liian helppoa säästää koulut hengiltä keskitymällä vain minimiin ja välttämättömiin asioihin. Tällaisessa taloustilanteessa helposti luisutaan kohti vääjäämätöntä koulujen (pedagogistakin) rappeutumista, vaikka kuinka yksittäiset innovatiiviset opettajat yrittäisivät pitää kouluaan ja opetustaan ”pinnalla”.

Satsaaminen kouluihin ja oppilaiden osaamiseen ovat suoraan satsaamista tulevaisuuteen samalla tavalla kuin ennaltaehkäisevät sosiaali- ja terveyspalvelut ovat loistava tapa säästää tulevaisuuden menoista. Ikävä kyllä molemmat esimerkit on myös helppo sivuuttaa lyhytnäköisellä politiikalla ja liian nopeilla/ajattelemattomilla säästötoimilla.

Koulujen ja kuntien tulee rohkeasti kehittää koulujaan kohti opetusmenetelmiä jotka hyödyttävät oppilaita heidän tulevassa elämässään, mutta se ei tapahdu ilman resursseja, ohjausta tai vaikkapa ilman innovatiivisia matematiikan opettajia jotka haluavat tehdä oppimateriaaleja yhdessä, kaikille avoimesti ja ihan ilmaiseksi! Hatunnoston paikka.

Odotan innolla ja mielenkiinnolla mitä oppikirjamaailmassa seuraavaksi tapahtuukaan.