ITK 2013 – Torstai 11.4

Osallistuin ensimmäistä kertaa ITK-messuille ja olihan tämä ensimmäinen päivä jo aika täynnä kaikenlaista tapahtumaa ja luentoa. Ihmisiä oli hurjasti, yli 1500 (järjestäjien mukaan) ja tämä tietty aiheutti sen, että kun moni tuli Aulangolle autolla -> parkkipaikat olivat varmasti kortilla ja tilat muutenkin Aulangolla tuntuivat loppuvan kesken. Käytävillä tungeksittiin ja suosittuihin luentoihin ei mahtunut ollenkaan tai ainakaan ei päässyt istumaan jos ei tullut reilusti ajoissa paikalle. Nopeat syövät hitaat. Ja köyhät eivät ollenkaan sillä lounas olisi maksanut 22 euroa. Hyvä että otin eväät. Ei tollasia kehtaisi edes työnantajalta pyytää kustantamaan.

Aloitusluento

Aluksi saatiin kuulla musiikkia ja heti perään Aulis Pitkälä Opetushallituksesta tuli esittelemään pääpiirteittäin jo kesällä OPH:n tiedossa olleet tulokset EU-tasolla tehdystä selvityksestä Tieto- ja viestintäteknologian käytöstä kouluissa. Tulokset julkaistaan virallisesti vihdoin ensi torstaina. Kannattaa seurata miten media tuloksiin reagoi sillä se mitä nyt kuultiin oli aika surullista.

Asenteissa ja valmiuksissa tvt:n käytössä Suomi on EU:n heikoimpia. Kyse ei ole laitteistoista vaan siitä ettei luoteta omaan osaamiseen eikä pidetä tvt-taitoja oleellisina. Myös täydennyskoulutus on ollut liian vähäistä. Eli Suomessa olisi aihetta keskittyä asenteiden ja käyttövalmiuksien parantamiseen eikä laitteistoihin. Opettajien koulutus ja TVT:n saaminen arkeen olisi oltava etunenässä. Tätä ollaan tuomassa uudistuviin opetussuunnitelmien perusteisiinkin, mutta miten niin se selviää vasta tulevaisuudessa.

Pitkälä jatkoi ongelmien ja hidasteiden esittelemisellä joista ehdottomasti omastakin mielestäni yksi hankalimmista on sähköisten materiaalien vähäisyys ja heikko laatu. Materiaalien parantuminen ja lisääntyminen on hidasta sillä meidän kielialueemme on hidas mutta yhtenä osatekijänä on myös meidän tekijänoikeuslakimme, joka ei ainakaan auta tilannetta.

Bring your own device -periaate (BYOD) on myös ongelmallinen perusopetuksessa, vaikkakin lukioissa tämä onkin jo ihan normaalia. Peruskoulu on kuin lentokoneessa istuisi. Pitää istua hiljaa vöissä paikallaan ja sulkea kaikki sähköiset vempaimet. Tätäkö me haluamme?

Pitkälä toi esille myös ”digitaalisen oppimisen neuvottelukunnan”, jonka tehtävä ja etenkin kokoonpano jäi itselle hämäräksi. Onko tämä OPH:n oma sisäinen porukka joka pyrkii selvittämään ja vahvistamaan TVT:n osuutta mm. OPS-uudistuksessa ja kehittää mm. digitaalisten oppimateriaalien yhdenvertaista saatavuutta vai mikä tämä porukka oikein on? Ehkä se selviää jossain vaiheessa tai se jää Helsingin tasolla pyöriväksi porukaksi jonka tekemiset eivät suoraan arjessa näy.

OPH:n näkökulman mukaan TVT-rahoituksen tulisi siirtyä yksittäisistä kehitysprojekteista laajempaan kehitystoimintaan. Hankkeiden vaikuttavuus on ollut turhan huono satsauksiin nähden. Jos valtio laittaa 20 miljoonaa koulutukseen ja kehittämiseen niin sen tehokkaampi ja vaikuttavampi käyttö on oleellista.

Pitkäsen jälkeen Perttu Hämäläinen puhui liikunnallisista opetuspeleistä ja yleensäkin pelaamisen käyttämisestä opetuksessa. Hän kävi läpi neljää kysymystä liittyen opetuspeleihin ja tietenkin vastasikin niihin:

• Ovatko opetuspelit hyödyllisiä? Kyllä, tiettyyn rajaan asti. Realismi ja simulaatio ovat hyviä toteuttaa pelien kautta, mutta vain tiettyyn rajaan asti (kaikkea ei voi simuloida tai ei kannata).
• Miksi pelejä pitäisi käyttää opetuksessa? Peleillä on turvallista kokeilla asioita joita muuten ei oikein voisi tehdä ja se on interaktiivista tekemistä, joka antaa siis palautetta siitä mitä tekee. Hyvä peli ruokkii uteliaisuutta ja itse tekemistä/tutkimista.
• Onko pelaaminen hauskaa? Kaikki oppimispelit eivät todellakaan hauskoja tai hyviä eivätkä ne sovi hyvin kaikenlaiseen oppimiseen. Oppimispelit ovat Hämäläisen mukaan hyviä toimintojen, metodien ja proseduurien harjoitteluun. Oppimisen olisi hyvä olla tutkivaa toimintaa. Opitaan kokeilemalla ja kikkailemalla, pelaamalla!
• Missä voi käyttää? Liikepelit, eli tanssipelit, trampoliinipelit, taistelupelit liiketunnistuksella jne. olivat esimerkkejä, jopa Angry Birds opettaa omalla tavallaan fysiikan lakeja (tasapaino, painovoima, Inertiakin?).

Ensimmäisen osuuden lopuksi Walter Bender sugar labsista saapui framille kertomaan taustastaan ja näkemyksistään siitä mitä ja miten tieteitä tulisi opettaa.

Benderhän on toiminut mm. ”One laptop per child” -projektissa, jossa pyrittiin rakentamaan hyvin halpoja, yksinkertaisia kannettavia kehitysmaiden lapsille. Hän myös kannustaa tuomaan ohjelmointia osaksi opetusta.

Bender kertoi juttujaan joista mieleeni jäi hänen tarinansa siitä, miten kysyttyään insinööreiltä ympäri maailmaa millainen on ollut jokin hyvä oppimistilanne, niin hän sai melkein aina vastaukseksi ”tilanne jossa onnistuin ratkaisemaan motivoivan ongelman”.

Eli mikä siis motivoi oppimaan? Keppi ja porkkana -malli opetuksessa vie vain kohti vähäistä riskinottoa. Tappaa innovaation, mutta toki antaa hyviä PISA-tuloksia (taisi viitata siihen että meillä käytettäisiin tätä mallia). Mitä Bender sitten tarjoaa malliksi? Hänen mukaansa oppimaan motivoivat parhaiten (vapaasti suomennettu, saattaa olla hieman vääriä sanoja mutta näin itse listan tulkitsin):

• Autonomia,
• Taitojen kehittyminen ja
• Tarkoituksen tuntu

Tarkoituksen tunnusta Bender jatkoi siihen, että opimmeko käyttämään koneita vai opimmeko käyttämään koneita oppimiseen? Pelkkä kone ei riitä vaan opetuksessa on oltava mukana ohjaaja, mentori. Hän ei siis halua korvata opettajia koneilla vaan juuri alleviivaa sen, että jonkun tulee ohjata oppilaita oppimaan.

Kaveri heitteli hauskoja lauseita, kuten esim. ajatuksen, että ”Vain koulussa yhteistyötä pidetään lunttaamisena.” Niinpä.

Lopussa hän esitteli omaa softaprojektiaan joissa oli esimerkkinä mm. erilaisia digitaalisia helmitauluja (vaikkapa murtolukuhelmitaulu). Joku voisi rakentaa minulle binäärihelmitaulun!

Loppupäivä

Aamun rumban jälkeen alkoi jo tulla selväksi ettei ahtaassa tilassa pysty kirjoittamaan ipadilla muistiinpanoja ihan super tehokkaasti, mutta alla olen listannut ajatuksia joita nousi seuraamistani luennoista/esityksistä.

Interaktiivinen tekniikka vs. interaktiivinen teknologia

Jälleen sali oli ihan täysi. Väkeä paljon ja hyvä otsikko?

Esittelijät olivat hieman kyynisiä nykytilanteesta. Heidän mielestään fiilis ja tilanne on liki sama kuin 20 vuotta sitten. Kyselyt opettajille paljastaa että samat kysymykset ja vastaukset kiertävät edelleen kehää. Homma ei meinaa edetä. Miksi niin? Tässä pihvinä oli siis se, että puhutaan tekniikasta vaikka pitäisi puhua teknologiasta. Hmm…

Pasi Silander keskittyi juuri teknologiakäsityksen määrittelemiseen ja siihen miksi tämän avaaminen on oleellista siihen että pääsisimme eteenpäin paremmin seuraavan 20 vuoden aikana. Hänen mukaansa oppimiskäsitys ja tietokäsitys on mennyt eteenpäin, mutta teknologiakäsitys on jäänyt taka-alalle.

Itse pohdin sitä että miksi keskiössä on juuri teknologia? Tekniikka ja teknologia on eri asioita, kyllä. Tietotekniikka on rauta. Tietoteknologia sisältää myös kokonaisuudet ja tietojen käsittelyn, siksi oleellista pedagogiikan kehittämiselle, toisin kun tekniikka. Hieman meni akateemisen pyörittelyn puolelle.

Silander jatkoi esitystään kertomalla miten tietoteknologia tuli kouluihin vanhojen tekemisien siirtämisessä uudemmille tekniikoille (mitä tehtiin paperilla niin nyt yritettiin tehdä koneella), mutta tämähän ei vienyt asioita eteenpäin, sillä uusi teknologia ei tuonut näin mukanaan uusia mahdollisuuksia. Sama vanha tehtiin uusilla leluilla.

Silander painotti myös tuottamisen tärkeyttä. Samalla kun itse tuottaa tietoa, oppii medialukutaitoa ja välineiden sekä systeemien käyttöä/toimintaperiaatteita. Entäpäs ohjelmointi? Kyllä, sitä pitäisi myös opettaa jo alakoulusta lähtien. Tätähän voi siis tehdä muutenkin kuin ”oikeasti” ohjelmoimalla.

Esittelijällä oli myös selvästi jotain angstia nokkahuiluja kohtaan sillä useassa kohdassa tämä annettiin esimerkkinä täysin turhasta taidosta jota kukaan ei tarvitse koulun jälkeen 🙂

Tämän osuuden pihvi oli kuitenkin Opetushallituksen Ella Kiesin esitys EU-tasolla tehdystä tutkimuksesta jonka tuloksia jo käsiteltiin aamun aloituksessa.

Tarkemmista tiedoista paljastui että Suomessa on datatykkejä, älytauluja ja oppimisalustoja kohtuu hyvin mutta niiden käyttö on vähäistä. Itselleni tuli yllätyksenä että yläkouluilla on enemmän älytauluja kuin alakouluissa. Vaikka olemmekin laitteiden määrissä EU-tason keskivertoa parempia niin muut pohjoismaat voittavat meidät tässäkin vertailussa. Vain ammatillisissa ollaan liki kärjessä. Verkkoyhteyksissä olemme myös huippua, muiden pohjoismaiden kanssa.

Käytössä (8.lk tilannetta tutkittaessa) siis olemme JUMBOJA tai ihan viimeisten joukossa melkein kaikilla osa-alueilla. Eriarvoisuus koulujen ja oppilaiden välillä on myös suurta, jopa 1/3 ei ole käyttänyt vuoden sisällä ollenkaan tietokoneita opetuksessa. Tässä myös oltiin jumboja. Päivittäisessä tvt:n käytössä oltiin neljänneksi huonoimpia. Opettajat kyllä käyttivät TVT-välineitä mutta oppilaat huomattavasti vähemmän.

Tanska ja Norja porskuttavat kautta linjan kärjessä. Siellä ainakin täydennyskoulutus on ollut (ei välttämättä enää?) laajaa ja vaikuttavaa. Näissä maissa on jatkettu pitkään ja systemaattisesti kehitysohjelmia ja se näkyy kehityksessä. Muualla turhan poukkoilevaa ja katkonaista tai riittämätöntä. Ja vaikka Kiesi kommentoikin että esim. Tanskassa rahaa on palanut välillä epäonnistumisiinkin, niin siellä on silti jatkettu panostamista ja se tosiaan näkyy tässäkin tutkimuksessa.

Kiesi kommentoi myös sitä, miten rehtoreiden asenteet TVT:n käyttöön EU-tasosta keskitason alapuolella, mutta onneksi ne olivat parantuneet hieman aikaisemmista tutkimuksista joten siinä ollaan oikealla tiellä. Opettajien luotto omiin käyttötaitoihinsa ovat myös EU:n huonoimpia, mutta voiko osa syy tähän tulokseen olla meidän ”luonteemme”? Mutta ei vain opettajat osaa olla ikävien tulosten lähde asenteen osalta, sillä myös oppilaat kokivat toiseksi huonoiten EU-kansalaisista sen, että TVT:n käyttö opiskelussa olisi hyödyllistä.

Miksi täällä on siis asennevamma ja vaikeaa? Kiesin mukaan on ehkä luvattu ja odotettu liikaa ja petytty, joka on sitten vienyt uskon. Kenties ollaan oltu liian hätäisiä vaikka pitäisi edettävä hitaasti ja varmasti. Hän antoi esimerkin että esim. kosketustaulujen järkevän opetuskäytön oppii jonkun tutkijan mukaan n. neljässä vuodessa joten ehkä tarvitsemme vain lisää aikaa.

Tekniikkahuuma jatkuu (tällä kertaa vuorossa ovat tabletit) ja rahoituksen osalta OPH on havainnut uusissa rahoituksissa hyväksi sen, että 70% rahoista menisi laitteisiin ja 30% kehitystyöhön (vähintään tuo jako). Eli ei enää vain rahaa rautaan vaan myös panostetaan niiden järkevään käyttöön (ylläri ylläri).

Itseäni lämmitti ajatus siitä, että jokaisessa koulussa ja kunnassa tulisi olla TVT-pedagogisia tukihenkilöitä! Näitähän on esim. Ylöjärvellä yksi 6 viikkotuntia kouluja kiertelevä ja Nokialla jopa ihan täysipäiväinen henkilö joka kiertää kouluja läpi auttaen opettajia ja viemässä TVT-suunnitelmia eteenpäin kouluissa. Avainasemassa ovat (tietenkin) rehtorit, joiden tulisi olla myönteisiä kehitykseen! Ilman heidän tukeaan on vaikea edetä ja saada aikaiseksi.

Lopuksi keskusteltiin vielä erikoisesta tilanteessa jossa uudet opettajat ovat konservatiivisempia kuin pedagogisen tatsin jo omaavat opettajat. Lisäksi se, että on nuori ei tarkoita että osaa käyttää TVT-välineitä pedagogisesti yhtään järkevästi. Opekoulutukselle on siis tehtävä jotain! Sama täydennyskoulutukselle! Mistä resurssit siihen? OPH:n rahoitusta vai Kunnille lisää vastuuta? Toivottavasti homma ei kaadu kokonaan kuntien käsiin sillä silloin ollaan menossa metsään ja rytisten…

Tabletit vs. läppärit

Taas tupa täynnä. Turun normaalikoulun ja Joensuun normaalikoulun kokemuksia. Tämän osuuden tiivistän lyhyesti pariin kuvaan sillä sisällöltään esitys oli melko tyhjä. Neljä opettajaa esittivät hyväksi havaitsemiaan ohjelmia ja koska aikaa oli vähän, niin tämä jäi todella pintapuoliseksi raapaisuksi.

Niin ja MIKSI väki oikeasti edelleen tunkee yli 10 rivia tekstiä yhteen diaan! GRAAH!

Lounastauko ja Opeka-esittely

Jo tutuksi tullut opeka.fi -palvelu on ollut itselleni ja Tampereen seudulle mielestäni todella tärkeä työkalu selvittää mitä kunnan opettajat osaavat ja mitä he käyttävät opetuksessaan. Ilman sitä tai vastaavaa selvitystä olisi mahdotonta arvioida missä mennään.

Opeka on päättäjien suuntaan ”kättä pidempää”, faktaa osaamisesta ja tilanteesta millä pohjustaa sitä että kuntaa johdetaan tiedolla.

Suosittelen tutustumaan opeka.fi sivustoon sillä siellä löytyy mielenkiintoista tilastotietoa isosta osasta Tampereen seudun kunnista ja opettajien TVT-käytöstä/osaamisesta.

Toivon todella että projekti saa rahoitusta niin että sitä voidaan jatkaa ja jatkokehittää esim. Heikki Sairasen mainitsemaan ja toivomaan oppilaiden suuntaan, sillä sieltä tulisi tärkeää lisätietoa siitä miten opettajien ja oppilaiden molempien osaaminen ja TVT:n käyttö kehittyvät tai esiintyvät kunnassa.

Opeka on ollut myös työkalu jonka avulla on voitu kehittää mm. Vesilahdelle TVT-suunnitelmat eteenpäin ja koordinoidusti alkaa miettiä miten edettäisiin sielläkin kohti kirjatonta koulua. Tämä työ on toki aika pahasti kesken, mutta nyt ollaan ottamassa ensimmäisiä askelia tähän suuntaan!

Tämän osuuden voi oikeastaan tiivistää näihin alla oleviin kahteen kuvaan:

Iltapäivä

Yritin päästä Opeka-esittelyn jälkeen katsomaan Oppikirjojen tulevaisuutta käsittelevää työpaja/luentoa mutta se oli hieman myöhässä ja vaikutti puolen tunnin kiertelyn ja seuraamisen jälkeen suoraan sanottuna omituiselta sotkulta, että en saanut siitä kunnolla selvää. Päätin jättää sen väliin ja kiertää jonkin aikaa alueella olevia ständejä joilla systeemejään esittelivät firmat kuten Microsoft tai Smartboard ja vaikkapa Opetushallitus.

Vierailin myös Ylöjärven eOPS-pöydän luona joka oli mielenkiintoisen näköinen systeemi ja veikkaan että samankaltaista tullaan näkemään myöhemmin muuallakin.

Kellon lähestyessä puoli viittä tein päätöksen että nyt sai tältä osin riittää, sillä huomenna oli luvassa mielenkiintoisia luentoja joista odotan etenkin Tulevaisuus pelissä -sarjan kahta luentoa joissa mukana on mm. Jyrki J Kasvi (<3).

Ja tokihan tuolla törmää tuttuihin!

Lopuksi on vielä pakko kertoa kannustava ja motivoiva kommentti jonka kuulin kollegaltani kun kerroin koulupäivän päättyessä olevani kaksi seuraavaa päivää ITK-messuilla. Hän kommentoi, että ethän sitten osta mitään kallista kun kunnan tilanne on mikä on. Mielessäni kiitin työkaveriani tästä rohkaisevasta ja mieltä ylentävästä heitosta.

Tämä taitaa olla TVT-kehittäjän todellisuus kunnissa: kiva kun puuhastelet mutta älä tuhlaa meidän rahoja tollaseen hömpötykseen.