ITK 2013 – Perjantai 12.4

Perjantai oli hieman rauhallisempi päivä, sillä osa väestä oli jo kadonnut jonnekin muualle. Toki väkeä riitti vielä täyttämään isoimman salin viimeisessä luennossa, mutta esimerkiksi aamun ekassa European Schoolnet -esittelyssä oli tilaa enemmän kuin kuuntelijoita.

Tässä vaiheessa oli selvää että iPadin käyttö muistiinpanovälineenä oli kaksijakoista. Kirjoitusvirheitä tulee ihan tolkuttomasti vaikka tekstiä saakin aikaiseksi kohtuullisen nopeasti ja laitteen kameralla on hyvä ottaa nopeasti kuvia dioista joita esittäjät eivät kovinkaan auliisti suostuneet laittamaan julki. Tämä oli itselleni yllätys ja harmi.

Kirjoitusasento ahtaissa tuoleissa ei ollut kovinkaan ergonominen joten niska-hartia -seutu on hieman jumissa ja nyt kun kirjoitan tätä kotona näppäimistöllä niin kyllä tämä on todella paljon mukavampaa puuhaa.

European Schoolnet

”European Schoolnet on Euroopan opetusministeriöiden perustama konsortio, jonka tehtävänä on edistää tieto- ja visetintätekniikan opetuskäyttöä Euroopassa. EUN:llä on hyvin paljon aktiviteeteja menossa koko ajan. Kerrrallaan on käynnisä useita kymmeniä projekteja, tutkimushankeita, kehittämishankkeita ja, tiedon levityshankkeita, joiden tarkoituksena on palvella eurooppalaisia kouluja, tutkijoita ja päätöksen tekijöitä.. Niitä ja niiden tuloksia tunnetaan jäsenmaissa kuitenkin stunnaisesti.” (ITK-esittelysivulta lainattu selitys mistä tässä on kyse)

Opetushallituksen Kiesi esitteli European Schoolnetia tosiaan heti aamun aluksi, ilman suurta yleisöryntäystä paikalle.

EUN on 30 jäsenmaan porukka jossa Suomea edustaa Opetushallitus. Tehtävänä on tukea kouluja ja edistää koulujen välistä yhteistyötä TVT:n opetuskäytössä. Tarkoitus on siis kehittää ja levittää hyviä käytänteitä ja tuottaa uutta tietoa kouluille ja päättäjille. EUN tekee myös tutkimuksia, selvityksiä jne. Yhtenä tavoitteena on myös tukea opetussisällön yhteensopivuutta ja vaihtoa maiden välillä.

EUN on pyrkinyt tekemään töitä esim. eri alustojen yhteensopivuuden suhteen EU-tasolla, sillä sähköinen materiaali ja oppimisalustat/tekniikat ovat hyvinkin sirpaloituneita ja tietojen siirtäminen alustalta toiselle tuntuu olevan hankalaa. EUN rahoittaa myös useita projekteja (mm. Internetin turvallinen käyttö, luma-aineet, hakupalvelut jne.) ja käynnissä on n. 20-30 projektia kerrallaan.

Elina Jokisalo jatkoi EUN-työntekijänä muutamien projektien esittelyllä.

Luma-aineiden opetusta on viety eteenpäin usealla projektilla aikojen saatossa (useita kymmeniä), esimerkkinä annettiin inGenious, jonka avulla on pyritty saamaan teollisuus järjestämään opetuskäytänteitä joita koulut voisivat ottaa mukaan opetukseen ja näin innostamaan oppilaita opiskelemaan tieteitä ja löytämään erilaisia uravaihtoehtoja itselleen tieteen, tekniikan ja teollisuuden piiristä.

Tässä projektissa mukana Suomesta on n. 20 koulua, pääosin pääkaupunkiseudulta. EU-tasolla mukana on n. 800 koulua ja useita isojakin yrityksiä.

Toinen esitelty projekti oli Scientix, joka on palvelu jolle voi lähettää pyynnön kääntää toisella kielellä oleva opetusmateriaali omalle kielelle. Myös Suomessa tulee tässä toimintaa (Suomen LUMA-keskus) ja siten kansallista toimintaa. Tämä vaikutti mielestäni hyvältä EU-tason projektilta.

Lisäksi esiteltiin nopeasti U4 Energy -kilpailu jossa purittiin saamaan parhaita käytänteitä energian säästöstä ja tietoturvallisuus-projekteista eSafety, joka (tietoturva) on myös yksi EUN:n toiminnan painopistealue.

Suomessa ja EU:ssa kampanjoidaan ins@fe tietoisuuskeskuksien kautta tietoturvallisuuden aiheista ja se myös ylläpitää helplineä lapsille ja vanhemmille. Kansallisesti pyritään myös aktivoimaan nuoria aktiivisesti pohtimaan tietoturvallisuuteen liittyviä asioita. Tämän projektin tuotoksia ja tuettuja hankkeita löytyy mm. seuraavilta sivuilta: mediataitokoulu.fi, MLL:n Nuorten netti ja vaikka nettivihje -sivustolta.

Tämä projekti järjestää myös kansallista tietoturvapäivää, joiden julisteita ja infopaketteja on näkynyt myös meillä Vesilahdella. 2013 teemana oli ”connect with respect” (linkki vie youtuben videoon aiheesta, kesto 30s).

Opettajien ammatilliset verkostot ja eTwinning-projekti on ollut sellainen jonka logoa olen nähnyt siellä täällä, mutta vasta nyt sain tarkemmin selville mistä oli kyse. eTwinning-hankkeessa pyritään tutkimaan rakennetun yhteistyöverkoston rakenteita ja yhteyksiä, tutkia erilaisia sosiaalisia rooleja ja niiden tunnistamista verkostoissa sekä ammatillisen kehityksen mahdollisuuksiin (epä)muodollisia verkostoja käyttäen.

Hankkeessa koitettiin myös visioida millaisia opettajan ammatti ja opettajaverkostot ovat vuonna 2025 ja tähän hanke antoi viisi mahdollista visiota, jotka voi nähdä viereisestä kuvasta.

EUN projekteihin voi yrittää osallistua kansallisella tasolla jos löytyy mielenkiintoisia projekteja joihin haetaan pilottikouluja. Pitänee siis Vesilahdellakin olla hereillä ja katsoa löytyisikö tuolta joskus projekti johon osallistua!

OPH:n väestä seuraavaksi juttua jatko Jukka Tulivuori joka esitteli CPDLab ja Living Schools Lab hankkeita.

CPDLab kehitti ja pilotoi kursseja jotka sitten pyöräytetään Eu-tasolta kansalliselle tasolle. Näistä kolme on tulossa Suomeen tarjolle. Ensimmäisessä pyritään kehittämään kosketustaulujen järkevää pedagogista käyttöä, eSafety-materiaalia ja tulevaisuuden luokkahuone-pohdintaa ja koulutusta. Näitä kurssimoduleita on pilotoitu jo ja ensi lukuvuonna järjestetään nämä kurssit kahden päivän intensiivikursseina. Yksi paikka on myös Tampere, joten tässäkin voisi olla hereillä kun nuo kurssit tulevat tarjolle! Omasta (Vesilahden näkökulmasta) etenkin älytaulu- ja tulevaisuuden luokkahuone -kurssit olisivat juttuja joihin voisi olla kiinnostusta osallistua!

Living Schools Lab -hanke taasen pyrkii verkostamaan kouluja kestävään yhteistyöhön EU:n sisällä. Yhteistyössä sitten levitetään hyviä TVT-käytänteitä koulujen ja opettajien välillä. Suomessa toiminnassa mukana on Turun seudulta kouluja puolisen tusinaa ylä- ja alakouluja. Lisää kouluja haetaan Varsinaissuomen alueelta ensi vuoden puolella. Tarjolla siis lopputuloksena nettisivuja ja portaaleja, webinaareja ja alustoja yhteistyölle. Asia vilpitön. Kaipasimmekin lisää portaaleja.

Tämän esityksen aikana tuli mieleeni ajatus joka virisi jo edellisenä päivänä, että ihan oikeasti, diaesityksessä maksimi on 10 riviä/dia ja siellä saa olla esillä vain oleelliset sanat, lyhenteet ja faktat. Nähtävillä pitää olla visualisointia, ei pitkiä virkkeitä! Lauseet sanotaan ääneen yleisölle, ei laiteta lukemaan niitä taululta sana sanalta. Tällainen putkiaivo kuten minä ei ainakaan kykene lukemaan pitkiä virkkeitä ja samalla kuuntelemaan mitä esiintyjä sanoo. Tai ainakaan seuraamaan henkilöä kunnolla.

Tulevaisuus pelissä, osa 1

Perjantaina olisi siis aika korkealentoista materiaalia seurattavana, joten muistiinpanojen kirjoittaminen näistä oli aika haastavaa. Tästä malliesimerkki oli Teemu Leinosen esitys ja visiot tulevaisuudesta. Hän aloitti jo tutusti tylyttämisellä: 90% laitteista ja ohjelmistoista joita tarjotaan kouluille on kelvottomia ja 90% TVT:n käytöstä kouluissa keskittyy perinteisen, opettajajohtoisen opetuksen toistoon uusilla välineillä.

Leinonen heittää ajatuksena että asioita edistettäisiin siten, että Tehdään, ei vain odoteta että jotain tapahtuu ja että toiminnan sekä kehittämisen rahoituksessa palkitaan tekemisestä eikä hakemuksien kirjoittamisesta. Hän myös toivoi että yliopisto- ja AMK opiskelijat saataisiin jalkautettua kouluihin lasten pariin tekemään projekteja koululaisten kanssa.

Hän esitteli myös mielenkiintoisen näköisiä alustoja ja sivustoja, mutta en tietty niistä oikein saanut kiinni mitään. Visualisointia, käsitekarttajuttuja, pelillisyyttä jne. Hauskan näköisiä sivustoja, mutta niiden integroiminen opetuksen arkeen jäi vielä hieman irralliseksi. Ehkä vain oma keskittymiseni herpaantui tässä vaiheessa.

Seuraavaksi framille saapui Teemu Arina, jota olinkin kuullut jo kerran aiemmin vuosi tai pari takaperin. Hän puhui alkuun tulevaisuudesta. Miten tulee Google silmälaseja, vain opetukseen suunnitelluista tableteista, globaalin tiedon käytöstä ja faktatiedon asemasta. Arina esitti myös tutun pohdinnan siitä onko Wiki-maailmassa yksittäisen kukan nimi oleelinen asia tietää ja muistaa vai olisiko oleellisempaa se että pystyy nopeasti etsimään sen tiedon internetistä tarpeen vaatiessa tai asiasta kiinnostuessaan.

Mutta sitten homma lähti hieman eri suuntaan kun Arina alkoi esittelemään omaa ratkaisuaan taistellussa vatsahaavaansa vastaan. Hänen ratkaisunsa oli HYVIN järjestelmällinen ja totaalisen överiksi vedetty kaikella tasolla. Hurja ruokavalion, aivokäyrien, unen ja geeniperimän tutkiminen. Maaninen veriarvojen, sykkeen ja ravintoaineiden taulukoiminen ja seuraaminen sekä analysointi. Hurjaa toimintaa, älytön määrä teknologiaa ja appseja. Terveyden parantamisesta tuli peli?

Tämähän on siis puuhaa josta Arina kertoi kutsuttavan ”Quantified self”-nimellä, joka tarkoittanee personoitua itsestään tiedon keräämistä ja niistä tiedon keräämistä sekä kehon toiminnan ymmärtämistä ja muuttamista terveellisepään suuntaan. Hän itse puhui tästä ”biohakkeroinnista”.

Aika scifiä hommaa lähitulevaisuus jos Arinan esittelemät kropan ”App-storet”, kotona 3D-tulostimella tulostettavat lääkkeet, aivoilla ohjattavat pelit jne. tosiaan ovat jo nurkan takana odottamassa kaupallisia toteutuksia.

Esityksessä mentiin korkealla ja kovaa, mutta ainakin se oli provosoiva ja ajatuksia herättävää settiä.

Jyrki Kasvi tuli mukaan keskusteluun aivan lopuksi ja käytännössä ehti vain kyselemään hieman aikaisemmilta puhujilta miten heidän esityksensä sitten näkyisi koulumaailmassa.

Kasvi kysyi miten koulumaailma varustaa nykylapset tähän päivään ja tulevaisuuteen? Leinonen vastasi että esim. tutkimiseen aktivoiminen on tärkeää, pitäisi oppia selvittämään asioita itse. Keskustelijat pohtivat myös sitä miten oppilaat saisi motivoitumaan omaan oppimiseen, ongelman ratkaisemiseen. Arinakin kertoi kiinnostuneensa lääketieteestä vasta oman vatsaongelmansa takia. Esiintyjien mukaan olisi siis opetettava strategioita joilla kyetään ratkaistaan ongelmia. Vastaamatta jäi se, mitkä ongelmat tai kysymykset sitten ovat niin kiinnostavia ja innostavia että ne tuottavat oppilaille innostusta ratkaista ohjatusti tiettyjä ongelmia tai saada motivaatiota etsiä ratkaisuja tai vastauksia tiettyihin, opettajien ohjaamiin, kysymyksiin.

Siihen mikä tässä opetuksen muutoksessa sitten on mättänyt antoi Arina yhdeksi syyksi yhteiskunnan sääntelyn, joka rajoittaa hänen mukaansa liikaa kehitystä. Arinan mielestä EU:ssa ja Suomessa on liikaa rajoitteita ja sääntöjä jotka hidastavat innovaatioiden kehittymistä ja leviämistä. Leinonen lisäsi ongelmaksi vanhat rakenteet jotka estävät ja hidastavat koulun kehittymistä. Hänen mukaansa koulukulttuuri muuttuu toki hitaasti mutta muuttuu silti. Jotain tapahtuu jatkuvasti, jos ei muuten niin sen kautta että koulua käyvät oppilaat muuttuvat.

Lounastauko ja iltapäivän sekä Tulevaisuus pelissä, osa 2

Lounaan jälkeen kävimme ylioppilastutkintolautakunnassa suunnittelijana töissä toimivan kaverini kanssa katsomassa Windows to Go ratkaisua jota Ylöjärvi esitteli ITK-messuilla. Ylioppilaslautakunnanhan yrittää kuumeisesti tuoda sähköiset kirjoitukset lukioihimme ihan lähitulevaisuudessa ja siinäpä riittääkin sitten pähkäilyä että miten se kyetään toteuttamaan.

Vaihtoehtoisia tekniikoita riittää kuten myös sitä millaisia härveleitä lukiot oppilailleen hankkii tai suosittelee heidän hankkivan itselleen. Myös lukioiden muut varustelut verkkoineen sähköineen ovat niin moninaiset että ei käy kateeksi ylioppilastutkintolautakunnan tehtävää hoitaa homma valmiiksi niin että 2016 homma olisi käytössä (ekalta osaltaan).

Päivän päätti sitten kaksi totaalisen erilaista näkökulmaa. Itse kuvailisin Timo Tossavaisen esitystä Anti-Hypeksi ja ITK:n päättäneen Jyrki Kasvin esitystä Hyper-Hypeksi. Alta löytyy sitten tekstiä molempien esityksistä.

Tossavainen oli nimennyt esityksensä ”Teknologian opetuskäytön haasteita ja mahdollisuuksia” -otsikolla ja hän halusikin esitteli itsensä toisinajattelijana. Lisäksi hän tunnusti että hänet oli kutsuttu ITK-messuille tuomaan erilaista näkökulmaa muuten aika hypettävään ilmapiiriin. Hänen mukaansa hyvät puolet ovat framilla ja niitä paisutellaan mutta mikä tilanne on negatiivisempien asioiden kanssa? Mitkä ovat haasteet teknologian opetuskäytössä?

Arki on teknologisoitunut. Luennoitsija epäili onko opetuksessa tilanne se että hyödyt olisivat suurempia kuin haitat (liittyen teknologian käyttöön opetuksessa).

Tossavainen kysyi mitkä ovat ongelmia joihin teknologia on ratkaisu? Hänen mukaansa kun usein teknologian käytön lisäämistä opetuksessa perustellaan ”kaikki muutkin”-argumentilla, tai sillä että voidaan tehdä enemmän ja näyttävämpää. Mutta onko tämä oleellista ja ovatko ne riittävän hyviä perusteluita?

Missä teknologia on sitten hyödyllistä? Tossavainen kommentoi että sillä voidaan vahvistaa olemassa olevia ja kompensoida vajaavaisia taitoja. Sillä voidaan elävöittää ja visualisoida opetusta. Sillä voidaan myös laajentaa osallistumisen mahdollisuuksia (video-opetus jne.).

Mutta entäpä ne haitat? Jotta teknologiasta on todellista hyötyä oppimiselle ja osaamiselle, oppijan tulisi osata jo valmiiksi varsin paljon opittavasta aiheesta. Huomio pitäisi keskittyä todelliseen ongelmaan ja sisältöön sekä soveltamiseen eikä näennäistoimintoihin, joihin huomio tuppaa TVT:aa käytettäessä keskittyvän.

Tossavainen luettelee myös selkeitä haittoja, joita hänen mielestään TVT:n käyttö aiheuttaa.

Luku- ja kirjoitustaito heikkenee. Esimerkkinä hän antaa tyylin miten Internet-sivuja luetaan ”f-mallilla”, hyppien ja vain osittain. Eli ei syventyen, 15s/sivu. Toinen haitta on hänen mukaansa puhdas ajattelutaitojen hiipuminen. Tossavaisen mukaan kognitiiviset taidot kehittyvät huonommin, keskitymiskyky ja syventymisen taidot heikkenevät. Taululla pyörähti myös diat pelkojen ja ahdistuksen lisääntymisestä lapsilla (porno ja väkivalta), kiusaamisen sekä hyväksikäytön helpottuminen ja pyörähtihän siellä millisekunnin myös kalvo sähköallergiasta. Jopas oli settiä.

Onneksi lopussa päästiin hieman objektiivisempiin ja vähemmän mielipidemäisiin juttuihin, kuten vaikka siihen mitä viimeaikaiset oppimistulokset näyttävät. Oppimistuloksista pitäisi pohtia sitä miksi mm. PISA-tulokset ovat heikentyneet. Onko syyllinen lisääntynyt TVT:n käyttö opetuksessa. Uudistammeko pedagogiikkaa koska on tarjolla uutta teknologiaa vai siksi että oppimistulokset ovat heikkeneet?

Tossavainen tyrmää myös sähköiset oppimateriaalit tuoden esille niiden ongelmat mm. tekijänoikeuksien kanssa, sitä että kustannussopimukset ja palkkiot eivät ole tekijöille reilut sekä sen että sähköisen materiaalin tekeminen on kustantajille lopulta melko kallista. Mitähköhän mieltä Tossavainen on avoimesta oppimateriaalista jota väki tekee ihan ”hyvää hyvyyttään” verkkoon… Noh, sähköisen oppimateriaalin yleistymistä on hänen mukaan tuettu myös väärin tukemalla pääosin laiteiden hankintaa eikä sisällön tekemistä ja kehittämistä. Lopuksi hän vielä niittasi sähköisen materiaalin järkevyyden kommentoimalla että niiden käyttöä tutkittaessa oppimistulokset ovat olleet vähemmän mairittelivia tai että kokeilut eivät ole onnistuneet kovinkaan hyvin.

Tossavaisen esitys oli perverssillä tavalla hauskan piristävä ”teknohuuman” keskellä. Toki se oli myös aika pessimistinen ja mielestäni hänen väitteistään ihan kaikki eivät kestäisi tarkempaa tutkimista. Mutta kaiken kaikkiaan oli mielenkiintoinen esitys tämäkin.

Jyrki Kasvi jatkoi sitten perään hieman positiivisempaan sävyyn siitä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, vaikkei hänen esityksensä nyt ihan täysin koulutukseen ja kouluun keskittynytkään.

Kasvi lähti liikkeelle siitä miten Scifi-kirjallisuus on onnistunut ennustamaan paremmin tulevaisuutta kuin ”asiantuntijat”. Kehityksen nopeus on kuitenkin kasvanut niin paljon että tällä hetkellä ”scifinä” pidettävä juttu voi olla vaikka parin kuukauden päästä todellisuutta tai se voi olla jo keksitty, vain odottamassa pääsyä kaupalliseen toteutukseen.

Mutta millainen on meidän tulevaisuutemme ja mitkä asiat jäävät meidän ajastamme historian kirjoihin? Tulevaisuuteemme tulevat vaikuttavat isot kaaret/asiat kuten ilmastonmuutos ja ympäristön kantokyky, maailman ikärakenteen muutos, globaali verkostoituminen ja riippuvuus toisistamme sekä yhteiskuntamme (mahdollinen) tie kohti singulariteettia (tekoälyn herääminen).

TVT on siis läpäissyt yhteiskunnan rakenteet. Silti nykyinen koulujärjestelmä on peräisin teolliselta aikakaudelta. Koulua voi verrata melkeinpä tehdastuotantolinjaan. Ympäröivä maailma on kuitenkin jo siirtynyt ulos teollisen aikakauden rakenteista. Ja tahti vain kiihtyy. 2020 mikä vain voi olla arkipäivää, eikä sen muotoa voi oikein ennustaa. Miten koulu ja yhteiskunta voi siis valmistaa oppilaita heidän omaan tulevaisuuteensa tällaisessa muutostilassa olevassa maailmassa teollisen aikakauden rakenteissa kiinni olevassa koulussa? Kasvi muistutti että nyt koulunsa aloittava lapsi on työelämässä vielä 2080-luvulla, ja pohti miten paljon 2080 luvulla nauretaan meidän ikivanhalle ja typerälle teknologialle. Ehkä samoin kuin me naureskelemme talon kokoisille ensimmäisille tietokoneille 70 vuoden takaa.

Internet on Kasvin mukaan myös kehittynyt 80-luvulta laitteiden verkosta 90-luvun tiedon verkkoon (Internet avautui), siitä 2000-luvulle ihmisten verkkoon (somen nousu) ja kohta esineiden verkkoon, jossa esineet kommunikoivat keskenään. Mikä onkaan sitten tästä seuraava askel? Kasvi antaa visioksi jo Arinan esityksessä aikaisemmin puhuttu kyborgien verkko, jossa ihminen ja kone yhdistyy ja toimii yhteistyössä. Pelottava visio.

Myös media on muuttunut. Internet on ohittanut telkkarin, vaikkakin sieltä usein katsotaan tv:n sisältöä. Lukulaitteet ovat syrjäyttävät lehdet ja kirjat (ainakin suurkaupungeissa ja Tanskassa), Kasvi pohti myös sitä muuttuvatko kirjastot tulevaisuudessa mediakeskuksiksi. Hän suositteli kaikille että kävisimme ”nauttimassa kunnon annoksen” kirjakauppojen tunnelmaa, sillä hänen mukaansa niiden aika on vähitellen ohi. Meitä muistutettiin myös siitä faktasta että pelit ovat olleet jo 10 vuotta elokuvia suurempi bisnes. Suomessa pelibisnes on merkittävä ja kasvava työllistäjä.

Kasvi toi esille myös tulevaisuudenkuvaa kulttuurin ja vaikuttamisen näkökulmasta. Laajeneeko ”digikuilu” ihmisten välillä? Ne jotka ovat aktiivisia saavat mahdollisuuden olla entistä aktiivisempia ja passiiviset henkilöt voivat nauttia napansa täyteen passivoivaa ja passiivista mediahöttöä? Tämä on oleellinen kysymys esimerkiksi poliikalle ja demokratialle.

Lopuksi palattiin takaisin koko tapahtuman aiheeseen eli kouluihin, jotka eivät Kasvinkaan mukaan ole oikein pysyneet muutoksen vauhdissa mukana. Kouluissa on vain korvattu vanhoja tapoja uusilla teknologioilla, mutta rakenteet ja toimintatavat ovat silti pysyneet samoina. On vaihdettu paperiset reissuvihkot wilmoihin, liitutaulut älytauluihin jne. mutta niiden käyttö on jämähtänyt paikoilleen. Valmiita, innovatiivisia ja hienoja toimintatapoja olisi mutta niitä ei oteta käyttöön koska ne eivät ole yhteensopivia nykyrakenteiden kanssa. Tästä Kasvi antoi esimerkkinä vaikka avointen oppimateriaalien käytön lukiossa (kuinka moni tohtii ottaa ne käyttöön?) tai somen käyttö tiedon jakamisessa ja yhteistyössä (tätä ei koulumaailmassa juuri harrasteta).

Oli koulu ja maailma valmis tai ei, Kasvi esitteli lopuksi juttuja jotka ovat ihan juuri täällä ja joilla voi olla isokin merkitys siihen miten elämme ja käymme vaikkapa koulua. Miltä kuulostaisi vaikka sähköinen paperi (voisi vaikka tapetoida seinät sillä?), täydennetty todellisuus verkottuu (ne googlen ihmelasit ja piilolinssi-näytöt), mobiili laajakaista ja kyborgi-tekniikka tuo koneen ja kropan yhteen, 3D tulostimet tekevät muoviesineitä koteihin, NFC-maksaminen tulee kännyköihin, tekoälyt tekevät yhä monimutkaisempia asioita ja poistavat ihmisen tietyistä toiminnoista… Eli elämme jännän äärellä 🙂

Lopuksi Kasvi ehti vain nopeasti vetää homman yhteen siitä mitkä hänen mielestään ovat ne taidot joita tarvittaisiin tietoyhteiskunnan jokaiselta jäseneltä. Itsekin olen nyt niin laiska että isken tämän vain kuvana alle:

Loppukommentti

Olihan tuo härdelli. Parempi tapahtuma kuin Eduka-messut aikaisemmin tänä lukuvuonna. Tapasi tuttuja TVT-piireistä ja kuuli visioita itseäni fiksummilta. Toisaalta pääsi myös näkemään ihan käytännön toteutuksia siitä miten uutta teknologiaa on otettu kouluissa käyttöön.

Toki ilmapiiri oli aika ”teknohypettävä”, joten jossain vaiheessa alkoi tulla jo hieman mitta täyteen. Silti kokonaisuutena tapahtuma oli itselleni todella mieluisa ja uskon että sain tästä ideoita ja vinkkejä siihen miten Vesilahdella voidaan kehittää opetusta TVT:n avulla.

Ainakin yritän saada yhteyksiä väkeen jotka pyrkivät tuomaan 3D-tulostuksen kouluihin, olemaan hereillä OPH:n ja EUN:n projekteja varten, sillä sitä kautta on mahdollista saada rahoitusta ja koulutusta.

Odotan myös innolla ensi viikon torstaita jolloin julkaistaa aikaisemmin torstaina vinkattu tutkimustulos EU-tason TVT-käytöstä kouluissa. Saa nähdä miten media tarraa kiinni Suomen surkeaan tulokseen vai ei.

ITK on jälleen ensi vuonna samassa paikassa ja likimain samaan aikaan. Olenko itse paikalla tuolloin ja missä roolissa jää nähtäväksi, vuosi kun on pitkä aika. Ainakin se on varma että seuraavalla kerralla pyrin saapumaan paikalle julkisilla ja tuon edelleen omat eväät mukanani 🙂