OAJ, AKAVA ja kokoomusministeri kytkemässä sosiaalituet vastikkeellisemmiksi

OAJ:n Luukkaisen ulostulo sosiaaliturvasta

Ministeri Risikon (Kok) ulostulo sosiaaliturvasta

Minua ei yllätä ollenkaan kokoomuspoliitikon ulostulo ja asenne sosiaaliturvaa kohtaan mutta ammattiyhdistysliikkeen johtoportaan kylmä ja rankaiseva ”keppiä heikoille”-asenne kyllä hieman ihmetyttää. Akava ja OAJ eivät tunnu viimeaikaisten kommenttien valossa tuntevan käsitystä solidaarisuus.

Tämä on ammattiyhdistysliike nykyään. Tämä on se liike joka lähti liikkeelle ihan kaikkien ihmisoikeuksista ja siitä että hyvää pitäisi myös jakaa eikä kaikkea pitää aina itse. Tämä on se liike, joka lähti siitä että heikompaansa pitää auttaa. Tämä on se liike, joka lähti siitä että kenenkään olot eivät parane jos kaikkien olot eivät parane. Tämä on se liike, joka nyt vaatii sosiaaliturvan heikentämistä niiltä joilla ei ole koulutusta. Tämä on se liike joka nyt vaatii heikompien potkimista. Tämä on se liike joka nyt vaatii kylmästi kaikista heikoimpien jättämistä oman onnensa nojaan.

Lähde: Tuomas Saloniemen blogikirjoitus Luukkaisen ulostulosta

Itse en ehkä silti vielä lähtisi Saloniemen kannustamaan joukkopakoon OAJ:sta, mutta pakkohan tässä on tuohtua Akavan ja OAJ:n viimeaikaisista pitkästä ”mitä hemmettiä”-lausuntojen putkesta joka on kestänyt oikeastaan koko vuoden. Toinen toistaan oikeistolaisempia, suuria ikäluokkia voitelevampia ja itsekkäämpiä lausuntoja on tullut ihan kiitettävällä sarjatulella.

Solidaarisuus ja inhimillisyys on tuntunut katoavan jonnekin, mutta minne?

Kokoomuksen ulostulo ja peesaus seurasikin heti seuraavana päivänä. Ministeri Risikko oli hyvinkin samoilla linjoilla Luukkaisen kanssa, toki lisäten soppaan pakkotyön leiman, eikä vain pakko-opiskelun (kykeni siihen tai ei).

Muutama facebookissa kommentoija on heittänyt kysymyksiä sosiaalitukien linkittämisestä vastikkeellisuuteen ja sen järkevyydestä. Risikon visioimat sosiaaliset työpajat ja työpaikat eivät todellakaan ole ilmaisia, eivät ne toimi itsekseen ja ilman rahoitusta. Sitä pitäisi tuottaa paljon ja se maksaisi paljon. Mistä rahat?

Miten sosiaalitukia pitäisi käsitellä niiden näkökulmasta jotka käyvät töissä mutta joutuvat silti käymään toimeentulotukea hakemassa koska työstä saadut rahat eivät riitä toimeentuloon? Heillekin lisää pakkotyötä?

Pakosti nousee mieleen myös tilanne jossa nousee polkuhinnoitellu pakkotyön työvoima, jota yritykset käyttävät (hieman nykytilanteessa olevien harjoittelupaikkojen tapaan) kiertämään sitä tilannetta että tehdystä työstä pitäisi yrityksenkin maksaa palkkaa jolla pärjää.

Itse kannattaisin ratkaisuksi perustuloa joka ohittaa tarvehankinnan ja vastikkeellisuuden byrokratian ja kyykyttämisen. Se vähentäisi meidän reikäjuustomaisen sosiaalituen väliin tippuvat pois eikä rankaise niitä jotka eivät osaa tai kykene hakemaan itselleen kuuluvia tukia. Se myös motivoisi tekemään matalapalkkaisiakin hommia (joita oikeisto vinkuu, että näitä töitä on mutta kukaan ei niitä tee koska niistä joutuu maksamaan palkkaa) kun kynnys saada jotain lisää poistuisi. Nythän matalapalkkahomman tekeminen johtaa käytettävissä olevan rahamäärän tippumiseen.

Perustulo ei rankaisisi työn tekemisestä (kuten nykysysteemi).