Nissan Leaf koeajo
(Tein koeajosta myös videon, jonka tekstisisältö löytyy alta blogimuodossa. Video löytyy Youtubesta ja upotettuna tämän tekstin loppuun.)
Intro
Olen pohtinut pitkään sähköauton ostamista, mutta niiden korkean hankintahinnan takia täyssähköauto ei ole ollut täysin realistinen vaihtoehto meidän talouden käyttöön. En ollut edes koeajanut tätä ennen täyssähköautoa.
Nyt Nissan kuitenkin tarjoaa syyskuun loppuun asti Nissan Leafia hintaan (33170€ kotilatureineen kaikkineen), joka sai pohtimaan uudelleen autoilun kustannuksia ja tämän hintaluokan sähköauton käyttökustannuksia. Olisko tällaisen hankinnassa sittenkin taloudellisestikin jotain pientä järkeä vai ei?
Yritän kuitenkin tässä keskittyä pääosin itse Nissan Leafiin.
Ulkonäkö
Leaf on hieman korostetun futuristinen oloinen auto, joskin itse en koe sen olevan liian omituinen muotoilultaan. Etuvalojen muotoilu ja peräosa autosta ovat ehkä silmiinpistävimmin erikoisen oloiset osat auton muotoilua. Auton ulkonäön kommentointi on puhtaasti makuasia ja Leaf ei itselleni nosta kyllä minkäänlaisia tunteita suuntaan tai toiseen. Se toki harmittaa että ainut mielenkiintoinen värivaihtoehto, eli sähkön sininen, on poistunut vaihtoehtolistalta ja ainut vähänkin väriä sisältävä vaihtoehto on punainen.Takatilat
Takapaksin aukaisu paljastaa kohtuu tilavan takapaksin johon mahtuu kiitettävästi kuormaa. Takapenkin saa kaadettua kahdessa osassa auki, mutta tavaratilan ja takapenkin väliin jää tällöin hurjan iso kynnys. Takapaksin luukun saa kiinni hieman lyhyempikin kuski mutta nostokynnys on kyllä vähän korkea takapaksin reunan takia.Takapenkin puolella jalat jäävät kohtuu koukkuun korkean lattiatason takia ja polvitilaa on minulle riittävästi eikä 180 senttiselle pääkään osu kattoon. Keskipaikka ei ole mukavin istuinpaikka vaikka kyllä autoon viisi aikuista mahtuu, joskaan ei super mukavasti. Myös takapenkkiläisillä on penkinlämmitys.
Ratin takana
Kuskin paikalla tilaa on hyvin ja kaikki on sopivasti näppien ulottuvilla. Ratissa on vain korkeussäätö joka on vähän ikävä juttu ja penkkien istuimet ovat pehmeähköt sekä istuinosa kohtuu lyhyt. Itse löysin silti nopeasti mukavan ajoasennon mutta huomattavasti itseäni lyhyemmällä vaimollani oli hieman pidempi aika venkslata penkkiä sopivaan asentoon. Hieman koominen käsijarru, jota käytetään jalalla, on myös lyhyelle kuskille hankala sen pitkän liikkeen takia.
Näkyvyys eri suuntiin on kuskin paikalla ihan hyvä ja muutoinkin auton käytössä kuskin paikalla ei ole oikeastaan mitään eroa perinteisellä automaattivaihteisella autolla ajamiselle.
Auton käynnistys ja vaihteet
Auto käynnistetään painamalla jarrua ja sitten käynnistysnappulaa kunhan auton avain on sen sisällä, vaikkapa kuskin taskussa.Auto on parkissa kun painaa hassun vaihdesienen päässä olevaa P-nappulaa. Muutoin R-valinta laittaa pakin päälle ja D-valinta taas vie eteenpäin. Ihan normaalin oloista automaattivaihteiselle autolle. D-valinnan uudelleen tekemällä auton saa myös B-moodiin, joka jarruttaa voimakkaammin ja pyrkii saamaan enemmän energiaa akustoon jarrutusenergiasta. Auto käytännössä siis jarruttaa vahvemmin jo kun nostaa jalkaa kaasulta.
Lisäksi autossa on Eco-moodi, joka tekee autosta hieman hitaammin reagoivan ja vahvemmin hidastumisesta regeneroituvan. Käytännössä Eco-moodi sopii rauhallisemmille kuskeille jotka haluaa hieman lisää kantamaa autolla ajoon ja ainakin itselleni tuo moodi sopii oikein hyvin ja normaali ajomoodi jäi vähemmälle käytölle.
Navigaattori ja mediasoitin
Auton navigaattori on kohtuu selkeä kun hetken sitä opiskeli. Sen kartta ja navigaattori sisältää latauslaitteiden paikkoja sekä pystyy näyttämään arviota kartalla miten pitkälle latauksella pääseekään.Ääniohjausta ei löydy Suomeksi mutta kielen voi vaihtaa vaikkapa englanniksi jos haluaa sen kanssa leikkiä. Itse koin tämän olevan ihan kiva, joskin olisin jotenkin kaivannut hieman tarkempaa historiatietoa sähkön kulutuksesta ja lisää ominaisuuksia ruudun kahtiajaon kanssa tai sen suhteen mitä ruudulla voi seurata. Perusjutut kuitenkin saa näkymään ja liitännät bluetoothista usbiin ja 3,5 mm aux-liitäntään löytyy tällä varustelutasolla.
Aina startatessa nenille hyppivä ”haluathan kertoa Nissanille kaiken liikkeistäsi”-kysely saattaa ärsyttää joitain mutta veikkaan ettei sitä hetken päästä sen olemassaoloa enää edes huomaisi.
Olen ehkä vanhanaikainen mutta en pidä volyymin säätämisestä nappuloilla vaan rullalla ja volyymin säätö ratissa on myös vähän totutusta eroavassa paikassa, mutta kaipa niihinkin tottuu jos ja kun on pakko.
Ajettavuus
En ole ammattiautoilija mutta ajokilometrejä minulle on tullut liki 30 000 km vuodessa yli 15 vuoden ajan, joten ratin takana tulee viivyttyä tovi vuodesta. Omat autoni ovat olleet aina pieniä (Peugeot 205, Fiat Uno, Fiat Punto ja Honda Jazz) ja arvostan autoissa riittäviä tiloja ja vähäistä kulutusta. En siis ole munanjatke-kiihtyvyys-hifistelijä auton suhteen, joten kommenttini kannattaa suodattaa tämä asenteeni tietäen.
Ohjaus on keveä, meno aika jämäkkä ainakin omaan Honda Jazziini verrattuna. Ja Nissan kulkee melko pehmeästi hidastetöyssyjenkin yli. Auto tuntuu astetta isommalta kuin mitä se onkaan. Ehkä melko pitkä akseliväli ja matala painopiste auttavat asiaa. Satasen nopeuksissakin auto on vakaa ajaa vaikkakin auto tuntuukin olevan parhaimmillaan taajamanopeuksissa. Ohjaus ja kaikki toimet ratin takana tuntuvat välittyvän autoon viivytyksettä.
Kiihtyvyys autolla on aika hurja kun auto säntää matkaan koko väännöllään ja ainakin liikennevaloissa alkoi välillä minuakin lapsettaa kun halusin vain pistää tallan pohjaan ja jättää polttomoottoriautot taakse ihmettelemään mitä tapahtui. Eco-moodi hilitsee menoa ja nopeuden kasvaessa myös auto hieman sivistyy kiihtyvyytensäkin puolesta, joten tältä osin Leafilla ei kyllä jalkoihin jää, ei vaikka ajaisi Eco-moodilla. Kaipa tällä autolla on joku maksiminopeuskin mutta minua se ei oikeastaan kiinnosta. Sillä pääsi vaivatta 120 km/h nopeuteen kun moottoritiellä kokeilin. Tuo riittänee siitä.
Auton sisällä kuuluu pääosin ilmastoinnin, renkaiden tai nopeuden kasvaessa tuulen humina. Hiljaisimmillaan voi kuulla myös sähköauton moottorin vinkumisen, joka on hassua kuultavaa. Yleinen hiljaisuus auton sisällä nosti minulle suun hymyyn, vaikkakin moottoritienopeuksilla humina ja renkaiden jylinä kyllä kuuluu sisälle ihan selvästi. On tämä Leaf silti kyllä hiljainen ja mukava ajettava ihan kautta linjan.
Sähköautojen yleiset ongelmat
Sähköautoilun suurin ongelma on tietenkin normina pidettävää lyhyempi toimintasäde ja sitten niiden latauksessa kuluva aika. Omassa testissäni yhdellä latauksella pääsisi varmaan yli 150 km ajomatkaan, mutta keskinopeuden tulee silloin olla kyllä reilusti alle kuusikymmentä kilometriä tunnissa. Moottoritienopeuksilla ja kylmällä säällä lämmitys päällä mahdollinen ajomatka varmastikin tippuu pahimmillaan reilusti alle 100 kilometrin. Siksi onkin selvää että tämän hintaluokan sähköautolla ajamistaan ja sen akkujen lataamista pitää suunnitella aivan eri tavalla kuin normiautojen kanssa pelleillessä. Leafissa ei ole eikä siihen ole saatavilla BMW i3:n tai vastaavien kaltaista range-extenderiä, eli polttomoottoria jolla täytetään ajoakkuja.
Itselleni tulee työmatkaa arkisin n. 40 km suuntaansa, joten tähän uskoisin nykyisenkin Leafin taipuvan ihan mainiosti, oli keli mikä vain.
ECO-moodi ja ilmastoinnin sekä lämmityksen kanssa rävellys tuo tai ottaa kantamaa pois ja niiden kulutuksen tunteminen on tärkeää jos jostain syystä täytyy ajaa hieman pidempi matka ja on epävarma siitä pääseekö perille vai ei. Pidemmille matkoille tuleekin siis varmistaa että ottaa huomioon matkan varrelta löytyvät pikalatauspisteet, joita onneksi alkaa vihdoin ilmestyä enemmän ja enemmän Suomen maanteiden varsille. Vielä kun saisi Jyväskylän ja Tampereen välille edes yhden niin muukin osa Suomesta kuin vain etelä-suomi olisi sähköautoillekin järkevää seutua.
Ymmärrän kyllä hyvin ettei tällainen jatkuva latauksesta huolehtiminen sovi ihan kaikille, vaikka muutoin Leafilla pärjäisisikin. Itse en kokenut koeajon aikana juurikaan ahdistusta asiasta. Lisäksi olen valmis itse käyttämään pikalatureita ja pysähtelemään 20 minuutin kahvitauoille pari kertaa useammin kuin normaalisti, jos matkaan on edes lähdettävä sähköautolla. Itse kun pyrin kuitenkin käyttämään pidemmillä reissuilla julkisia jos vain on mahdollista. Tai sitten voi vuokrata tai lainata autoa. Ei sekään ole ongelma.Lataamisesta
Koeajoautossa oli 10 A laturin johto mukana ja tässä versiossa autossa oli vain perus 3,3kW laturi. Tätä käyttäen auton akun täyttö kestää siis käytännössä koko yön jos se on liki tyhjä. Kotiin voisi hankkia myös hieman tukevamman laturin, jolla voisi saada nostettua latausnopeutta alle 10 tunnin korvillekin ja sitä varten lisäksi oman erillisen johdon, ettei sitä tarvitsisi aina takapaksista kaivella. Lisäksi auton mukana tulevan laturin iso mötikkä on yleensä hankala sijoittaa niin ettei se väännä mitään ikävään asentoon.
Omakotitalossa asuville kotilaturin asennuttaminen on helpompaa kuin näin rivitalossa asuville, mutta lataus siis onnistuu kyllä ihan melkein mistä vain joka kestää normi auton sisätilalämppäriäkin.
Leafia saa myös 6,6kW laturilla hieman kalliimpaan hintaan mutta sen hyöty jää siihen, jos lataa paljon kauppakeskuksissa hieman normi schukoa tehokkaammista latauspisteistä TAI saa asennutettua kotiin järeämmän kotilatauspisteen. Itselleni 3,3 kW versio riittänee mitä mainioimmin. On vain hyväksyttävä se, että auto on liki aina johdon päässä kun se on pysäköity johonkin. En päässyt koeajossa testaamaan Nissanin kännykkäsoftaa, eli CarWingsiä, mutta nopean demon katsottuani se vaikutti ihan hyvältä systeemiltä sen suhteen, että voi katsoa auton akun varaustilan kännykästään ja komentaa auton vaikka etänä esilämmittämään tai viilentämään sen hieman ennen lähtöä. Kätevä softa siis. Voisivat toki päivittää tätäkin hieman fiksumman oloiseksi, mutta on tämä tyhjää parempi.Hinta ja käyttökustannukset
Tämä koeajamani versio Acenta 3,3 kW laturilla kustantaisi hieman yli 33000 euroa. Hintaan kuuluu myös kotiin asennettu latauspiste ja toimituskulut. Metalliväristä joutuu pulittamaan toki lisää mutta täten koko paketin saa n. 33500 euron hintaan. Onko tämä sitten paljon vai vähän riippuu sitten sinusta itsestäsi.
Tein tästä aika paljon laskelmia ja vertailuja siihen olisiko minun ajokilometreilläni ja käytölläni mitään järkeä hankkia sähköautoa ja tätä Leafia vai ei. Nyt heti on sanottava että järkevin ratkaisuhan taloudellisesti olisi vain jatkaa 2009 vuosimallin Honda Jazzillani ajamista, mutta itselläni on tässä taustalla myös halu vähentää omaa hiilijalanjälkeä, eikä kyllä tietty haittaa että saisi hankittua ihan uuden autonkin siinä samalla.Tekemilläni laskuilla näyttäisi siltä että neljän vuoden ajamisen jälkeen kokonaisuutena sähköauto minun käytölläni ei ole taloudellisesti niin kaukana normiautosta kuin vielä pari vuotta sitten. Se on jopa halvempaa kuin hybridin tai maakaasuauton käyttö. Samoilla varustelutasolla varustettu bensa tai diesel-auto toki ovat vielä halvempia kokonaisuutena, mutta ei mitenkään merkittävästi. Hieman harmittaa valtion mitätön autoveromuutos, jossa täyssähköautoille edelleen jätettiin autoveroa maksettavaksi. Plääh.
Vaikka sähköauton hinta onkin edelleen yksi suurimmista kynnyksistä niiden yleistymiselle, ei se todellakaan ole tämänkään Nissan Leafin ainut hankaluus sen yleistymiselle. Ymmärrän hyvin sen miten monelle Leafin kaltainen sähköauto ei vain täytä niitä tarpeita joita moni autollaan pyrkii täyttämään. Monet argumentit sähköautoja vastaan, kuten korkea hinta, ei voi vetää peräkärryä, ei voi ajaa 500 km putkeen lataamatta puolta tuntia ainakin kolmeen kertaan siinä välissä sekä kantaman heikkous talvisin tai lataukseen kotona/työpaikalla liittyvät ongelmat… niin nämä kaikki ovat asioita jotka sähköauton ostajan vain täytyy hyväksyä.
Minä, en tarvitse peräkärryä ja jos tarvitsen, lainaan tai vuokraan siihen kykenevän auton. Samoin teen jos pitää ajaa putkeen ja pitkälle missä ei ole latausmahdollisuuksia. Käytän pidemmillä reissuilla julkisia aina jos mahdollista. Olen valmis tekemään nämä muutokset omaan käyttäytymiseeni sillä perusteella että voin tiputtaa omaa energian kulutustani huomattavasti alemmaksi. Minä haluan kontrolloida ja seurata ajamisiani sekä kuluttamaani energiaa.Mutta edelleen, ymmärrän oikein hyvin niitä, joille vaikkapa tämä Nissan Leaf ei mitenkään sovellu autoksi, vaikka kuinka haluaisi ituhippeillä ja pistää viherpesuleimaa otsaansa.
Yhteenveto:
Palatakseni siis vielä lopuksi tähän Leafiin… lyhyesti sanottuna se on mukava, hyvin varusteltu jämäkkä perus Golf-kokoluokan auto, joka vaikuttaisi sopivan erittäin hyvin minun kaltaiselle autoilijalle tässä elämäntilanteessa. Etenkin nyt kun sen hintakin on näin vanhan mallin vaihtuessa kohta uudempaan tippunut inhimillisemmälle tasolle.
Minusta Leafin kanssa kilpailee aika hyvin Opel Ampera, joka oli lyhyen koeajon perusteella aika mukava peli. Siinä on se range-extenderikin.