20 havaintoa ensimmäisestä kuukaudesta lautapelimyyjänä

Hyppäsin siis vauhdista Vesilahdelta opettajan sekä tutor-opettaja (ja opetuspuolen tvt-kehittäjän) roolista lautapelikauppiaaksi Ratinan kauppakeskukseen Lautapelit.fi:n palkkalistoille. Olen nyt toiminut hieman yli kuukauden lautapelien parissa ja ajattelin listata muutaman huomion työelämästä, lautapelikauppiaana toimimisesta ja sen sellaisesta.

1) Jalat eivät enää ole niin pahasti jumissa työpäivän jälkeen kuin aloittaessa. Työantajani naureskelivat minulle, että kannattaa vähän treenata seisomista ja hankkia hyvät kengät, kun aloittelin näitä hommia. Ja totta puhuivat. Hyvät työkengät ovat kyllä todella tärkeät kun seisoskelua ja liikkumista liikkeen sisällä tulee todella paljon. Nyt kuukaudessa alkaa jalat jo ymmärtää homman idean, mutta yllätyksekseni peukalot(!) huutelevat tasaisin väliajoin hoosiannaa. Sitä se jatkuva pelilaatikoihin tarttuminen ja niiden nostelu jne. teettää. Eiköhän nekin lihakset tässä kehity ajan kanssa 🙂

2) Palkkani opettajana oli hyvä ja riittävä. Opettajana minulla oli paljon tunteja ja palkka todellakin riittävä. Näinhän se pitäisi korkeakoulutetulla henkilöllä ollakin. Kaupan alalla ansiotaso välttämättä tippuu merkittävästi.

Moni pätkätöitä tekevät joutuvat keräämään elantonsa usemmasta paikasta. Olen ollut onnekas virkani kanssa ja nyt tämän nykyisen kokopäivätyöni kanssa. Tokihan tässä pitää kyllä muuttaa kulutustottumustaan ylemmän keskiluokan elämästä alemman keskiluokan elämää kohti. Tämä ei ole valitus vaan enemmänkin havainto. Tämä ei myöskään ollut kannanotto opettajien palkkojen suhteen. Sielläkin on hurjia palkkakuoppia ja työtä jota siellä tehdään sydänverellä ei arvosteta rahallisesti läheskään tarpeeksi. Omalta kohdaltani vain totean, että pärjäsimme opettajan palkallani paremmin kuin hyvin.

Kaikkea työelämässä ei kuitenkin voi, eikä pidä, mitata rahalla. Siksi olen tätä nykyistä hommaa kokeilemassa virkavapaalla.

3) Uni. Saan nukkua omalla iltakukkumisella joka yö sen n. 8 tuntia. Se on ihanaa. Krooninen univajeeni alkaa vähitellen kadota. Silmäpussitkin pienenee ehkä joskus säällisille tasoille. Tästä nautin.

4) Vapaa-aikaa on kummasti vähemmän iltavuoroissa, etenkin kun ei osaa vielä käyttää aamuja hyödyksi. Kun työajat on n. 10-17:30 ja 12:30-20:00 niin huomaa miten paljon vähemmän on mahdollisuuksia säätää iltapäivästä asioita. Mutta tämä nyt on vain oppimista noiden aamujen kanssa + sitä puolta asiasta, että saa nukkua kunnolla.

5) 360 € koko vuoden liikkumiset töihin ja kotiin bussilla tuntuu kivasti kukkarossa. Auton käyttö romahtaa. Voisi melkein olla ilmankin. Noh, se vaatisi muuttamista keskustaan päin. Sitten ehkä. Nyt autolla käydään sukuloimassa ja kaupassa. Ajokilometrejä ei tule enää se 100 km/arkipäivä vaan keskimäärin joka toinen päivä se 10 km… Sekin sähköllä. Voisin kuvitella hiilijalanjälkemme tipahtavat melko paljon entisestään.

6) Pitäisi pelata lisää lautapelejä. Tässä huomaa että vaikka olen keskivertoa pätevämpi lautapelitietämyksessäni niin silti minulla on julmasti vielä opettelemista ja jatkuvaa opettelua uusien pelien suhteen. Tämä hieman yllätti!

7) Epävarmuus jatkosta ei sovi minulle. Minun psyykkeeni kestää näemmä hyvin vähän stressiä siitä, miten jatko menee. Ajatus virkavapaalta takaisin Vesilahdelle palaamisesta sen takia, ettei tätä ”kauppareissua” voitaisi jatkaa hamaan tulevaisuuteen on hieman jopa pelottava. Siinä mielessä pysyvän työpaikan tai jopa viran varmuus on mulle todella, todella kiva asia.

8) Ihmiset ovat konservatiivisia, he ostavat sitä mitä ovat lapsuudessaan pelanneet. Tai ostavat lapsilleen/lastenlapsilleen niitä pelejä joita ovat itse pelanneet tai pelauttaneet. Etenkin lastenpeleissä tuntuu tämä olevan hyvin syvälle juurtunutta suurilla ikäluokilla. Alle nelikymppiset ovat sitten jo huomattavasti kokeilunhaluisempia ja valmiita testaamaan uusia pelejä.

9) Ihmiset ovat positiivisia. Väki on kiitellyt tällaisen kaupan ilmestymistä Tampereelle ja saamaansa palvelua. Tämä on itselleni ollut uutta. Siivoojana ja opettaja kun aika harvoin saa positiivista palautetta mistään. Pääasiallinen fiilis on ollut siis positiivinen.

10) Ihmiset ovat löytäneet kaupan. Fyysisesti siis, kauppakeskuksen hieman ”kulman takaa” ja ilman suurempaa mainontaa. Kauppa on siis käynyt ihan hyvin. Tämä on ollut hyvinkin helpottavaa koska uuden kaupan kohdalla on aina pieni mysteeri miten homma lähtee liikkeelle. Ratinan kauppakeskuksenkin käynnistymisessä kun on ollut omia haasteitaan. Mutta kyllä tämä tästä on rullaamaan lähtenyt.

11) Lahjaksi pelejä ostavat ovat vaikeimpia palveltavia. Ei oikein tiedetä mitä halutaan mutta tiedetään mitä itse ei halua. Ne menee vahvasti ristiin. Mutta se on yksi ammatitaidon mittari, että osaa ohjata, neuvoa ja ehdotella sopivia pelejä tällaisissakin tilanteissa. Sitä taitoa minun pitää kehittää ehdottomasti eteenpäin.

12) Kun Helsingistä tulee uusi lasti pelejä, on kuin pieni joulu. Kiireinen päivä jossa hiki virtaa ja mattoveitsi välkkyy. Opin nopeasti miksi hanskat ovat silloin ihan välttämättömiä. Pahvi pölisee ja on terävää.

13) Työkaverit ovat mitä mainioimmat. Vaikka työ onkin aika itsenäistä, ovat pari työkaveriani Tampereen päässä ja esimieheni sekä työkaverit Helsingin päässä olleet todella kivoja, ymmärtäväisiä, kärsivällisiä ja mitä mainiointa sakkia. Meillä on Tampereella hyvä tiimi kasassa.

14) Logistiikka pelien saamiseksi kauppaan on yllättänyt todella vahvasti. Se ei ole ihan yksinkertaista, puhumattakaan sitten siitä kun joulu lähestyy, että millaisia voltteja siinä kohtaa pitää hyppiä. Kaikki muukin yrityksen pyörittämisen, raporttien, seuraamisien, mainoksien, kauppakeskuksen kanssa vääntämisen jne. oheistoiminnan määrä on hieman yllättänyt.

15) Ihmiset liikkuvat satunnaisissa aalloissa. Päivät ja tunnit vaihtelevat ihan hurjasti. Välillä on kauhea ruuhka heti aamusta ja toisinaan taas tuntiin ei käy kukaan edes pyörähtämässä liikeen edessä. Ja jos tiistai viikko sitten oli hiljainen, saattaa tämän viikon tiistai olla hurjan hyvä päivä. Ota tästä nyt selvää…

16) Hiljaisina hetkinä pitää kehittää itselle tekemistä. Hyllyjen suoristamista, siivoamista, tekstien kirjoittamista, kuvien ottamista Instagramiin tms. ja muuta säätämistä. Hiljaisten hetkien ennustaminen vain on vielä mulle edelleen hankalaa. Ihmisiä tulee ja menee aalloissa, joiden ajankohtaa ja kiireen määrää siis en osaa vielä ennustaa. Mutta tekemistä kyllä riittää. Jos ei muuta niin sitten opetella itselle tuntemattomien pelien sääntöjä tai juonia someen jotain pöljää 😛

17) Ihmiset ostavat outoja pelejä oudoissa pyrähdyksissä. Esimerkiksi yhden viikon aikana myytiin 5 bingo-settiä. Sitä ennen en ollut nähnyt yhdenkään bingosetin liikkuvan kaupasta ulos. Todella outoa. Me ihmiset käyttäydymme hassusti ja meidän ostoskäyttäytymisemme on erikoista. Nyt on ollut myös Boss Monster kuumaa hottia. Miksi niin en tiedä.

18) ”Tunkkien” myyminen ei ole sattunut sieluuni niin paljon kuin luulin. Omasta mielestäni kauheita pelihirivityksiäkin tulee myytyä hymy huulilla, jos sen huomaa ja ymmärtää tuottavan iloa sen ostaville. Tämä on tärkeä pointti. On osattava erottaa oma mielide siitä, mitä asiakkaat haluavat ja mikä heille tuottaa iloa.

Toki jos saan ohjattua väen silloin tällöin ”parempien” pelien pariin niin sekin on hieno fiilis, mutta väkisin sitä ei pidä tehdä, sillä silloin saattaa jäädä paha maku suuhun kaikille osapuolille ja mikään peli ei liiku kaupasta ulos. Ja sitähän me emme halua. Tätäkin taitoa pitää harjoitella lisää.

19) Essen? Niin, saatan päästä/joutua työmatkalle Essenin pelitapahtumaan Saksaan syksyllä. Katotaan miten äijän käy tämän asian osalta.

20) Peleistä puhuminen, niihin tutustuminen ja niiden myyminen on ollut yksinkertaisesti kivaa.

Yhteenvetona voisi sanoa, että kuukausi on ollut todella mielenkiintoinen, mukava ja innostava, vaikkakin välillä raskas jaloille ja peukaloille. Edes opettajan kesäloman polttaminen tähän ei tunnu kovinkaan pahalta, olen aika huono lomailija (tai näin ainkin itselleni valehtelen).