Sähköbussit täydentävät ratikkaa
Lähijunaliikenne, ratikka ja sähköistetyt bussit tulevat muuttamaan seuraavan 20 vuoden aikana sen miten liikumme Tampereen seudulla.
Tampereen kaupungilla on kunnianhimoinen tavoite olla sähköisen liikenteen edelläkävijä. Tämän lisäksi kaupungilla on tavoitteensa vähentää ilmastopäästöjään ja energiankulutustaan samalla kun parannetaan keskustan ilmanlaatua. Liikenne aiheuttaa tällä hetkellä Tampereen päästöistä neljänneksen ja tulevaisuudessa ratikasta huolimatta joukkoliikenteessä käytettäisiin edelleen runsain määrin busseja. Tampereen kaupunki onkin ottanut tavoitteeksensa päästä eroon dieselkäyttöisistä busseista seuraavan 20 vuoden aikana.
On harmillista että kaupungin jo päättämät tavoitteet tuntuvat karkaavan päätös päätökseltä ja kuukausi kuukaudelta kauemmaksi tulevaisuuteen. Kaupungin käytössä oleva kalusto (pyörät, henkilö- ja pakettiautot sekä bussit) ei tunnu sähköistyvän lähellekään sillä tahdilla millä pitäisi jotta ”sähköisen liikenteen edelläkävijyys” voitaisiin saavuttaa vuoteen 2025 mennessä. Ratikkapäätös sekä siirtyminen ajan kanssa sähköbusseihin reitti kerrallaan ovat kuitenkin tärkeitä ja hyvin valmisteltuna sekä pohjustettuina iso askel oikeaan suuntaan.
Sähköbussithan ovat henkilöautojen tapaan ostohinnaltaan kalliita, mutta käyttökustannuksiltaan edullisia. Sähköbussien elinkaaren ajalta laskettaessa täyssähköinen kalusto kuitenkin on kaupungin juuri julkaiseman sähköisen liikenteen ratkaisut -projektin materiaalien mukaan edullisempaa, latausinfroineen kaikkineen, kuin diesel-kalustolla reittien ajaminen.
Sähköbussi (ja sähköautot muutoinkin) säästää rahaa sitä enemmän mitä enemmän sillä ajetaan. Parhaimmillaan sähköbussit ovat ratikan liityntä- tai syöttöreittien kaltaisilla linjoilla, joissa matkat latauspisteitä sisältäviltä päätepysäkeiltä toiselle ovat lyhyehköjä. Päätepysäkeillä bussi ehtii ladata 5-6 minuutissa sähköä, eli käytetyn ajomatkan verran. Näin bussin akuston ei tarvitse olla suuri (ja kallis) sekä toimintavarmuus kahden laturipisteen kanssa pysyy hyvänä. Näitä reittejä löytyy etenkin (toivottavasti rakennettavan) ratikkareitin varrelta Lielahdesta, TAYSin ja matkakeskuksen väliltä sekä Hervannasta.
Ratikan avulla sähköbusseja voidaan käyttää juuri niille parhaiten sopivilla reiteillä vaiheessa, jossa niiden tekniikka on edelleen alkuvaiheissa ja kehittyy sekä halpenee vauhdilla. Uuden tekniikan kokemukset, älykkään liikenteen hankkeet sekä muu kaupunkikehitys saa myös sähköbusseissa ja niiden ympärille syntyvässä kehitystyössä alustan josta kaupunkiseutu tulee hyötymään monin tavoin.
Ratikkaa ei mikään kumipyöräratkaisu korvaa reiteillä joissa liikkuu paljon ihmisiä ja halutaan nopea, mukava, esteetön ja vähäpäästöinen joukkoliikenneväline. Tampereella on kuitenkin tarkoitus sähköistää koko joukkoliikenteensä 2040 mennessä oli ratikkapäätös mikä tahansa. Jos ratikkapäätöksen ympärillä käyty keskustelu kertoo mitään, saa sähköbussien lisääminen kaupunkiliikenteessä tukea liki kaikilta kautta poliittisen kentän.
