Irtisanoudun virastani Vesilahdella
Otsikko sen sanoikin jo tiivistetysti. Jätin irtisanoutumisilmoituksen Vesilahdelle tänään maanantaina 21.1.2019. Itse irtisanoutuminen tapahtuu toki virallisesti 31.7.2019 jolloin virkavapaanikin päättyy. Vaikka virallinen irtisanoutumisaika tässä tapauksessa olisi ollut reilusti vähemmän kuin puoli vuotta, tahdoin silti tuoda tiedoksi päätökseni hyvissä ajoin. Vesilahdella pystytään nyt suunnittelemaan tulevaa lukuvuotta ja rekrytointeja sun muuta hyvissä ajoin.
Reilu 14 vuotta Vesilahdella fysiikan ja tietotekniikan opettajana, koulupuolen mikrotukena, tutor-opettajana opettajille ja ICT:n opetuskäytön kehittäjänä jää nyt taakse. Kiitos vesilahtelaisille ja etenkin kollegoille sekä esihenkilöilleni tästä ajasta. Nyt on vain minun aika tehdä muuta.
Eteeni tuli mahdollisuus, jonka halusin kokeilla. Puolen vuoden jälkeen tämä mahdollisuus tuntuu edelleen hyvältä. Ajatus paluusta koulumaailmaan on jäi taka-alalle, varasuunnitelmaksi jota ei tarvinnut ainakaan nyt ottaa käyttöön.
Kun mietin miten olisin voinut jatkaa Vesilahdella töitä, päädyin aina siihen, että tietohallinnon puolella, seudullisella puolella, tutorhommissa ja opettajana törmäisin kaikkialla jonkinlaiseen seinään. Oman osaamiseni, mielenkiinnon tai kunnan resurssien puutteiden seinään.
Riittämättömyyden tunne on opettajille tuttu asia. Itse koin sitä tunnetta vuosi vuodelta enemmän. Otin turhaankin liikaa omille harteilleni niin oppilaiden, opettajien kuin kunnan henkilökunnankin oppimisen ja hyvinvoinnin taakan. Kaikilla osin tunsin osittaista epäonnistumisen tunnetta. Onnistumisia ja upeaa kanssakäymistä, niitä hyviä hetkiä siis, oli vaihtelevasti. Olen varmastikin ollut liian ankara itselleni.
En osaa selittää miksi tämä tunne oppilaiden, vanhempien, kollegoiden ja työantajan pettämisestä kasvoi jatkuvasti. Ristipaine median, kollegojen, kodin ja vaikka OPH:n asettamien tavoitteiden keskellä on vain digitalisaation silmässä hurja. Tai sellaiseksi minä sen koin. Lopulta en oppinut sen kanssa elämään paremmin ja se alkoi uuvuttaa minua. Se ehkä kuuluu luonteeseeni, kerätä paineita ja murehtia asioita joihin en vain voi vaikuttaa. Siinäkin minulla on edelleen opittavaa.
Vesilahden työyhteisö on ollut minulle tärkeä, sen takia intohimolla lähdin Tutor-toimintaan, kehittämään koulujen ICT-maailmaa ja toimin AY-toiminnassa mukana. Olen todella kiitollinen Vesilahden kunnalle, kaikille esihenkilöilleni ja kollegoilleni saamastani tuesta ja yhteistyöstä. Toivon heille kaikkea parasta ja jaksamista tärkeässä hommassaan.
Entäs nyt? Lautapelit.fi:n myymälävastaavana Tampereella on ollut toisaalta kiireistä ja omalla tavallaan haastavaa, mutta myös mielenkiintoista ja rentoa. Monet opettajuuden kautta kehittyneet taidot ovat edelleen käytössä. Tämä tuntuu nyt vain siltä mitä olen halunnut tehdä. Ja vaikuttaisi siltä että olen tässä hommassa vielä ihan hyväkin.
Virasta luopuminen pelottaa toki pirusti ja henkilökohtainen talous tästä valinnasta hieman kärsii, mutta kaikkea ei todellakaan voi mitata rahalla. Esimerkiksi sitä että saa nukkua yli seitsemään joka aamu. Toisaalta vapaa-aikaa (jonka olen hereillä) osaan myös arvostaa nyt enemmän.
Kiitos siis vielä kerran kaikille entisille kollegoilleni ja oppilailleni näistä 14 vuodesta jonka teidän kanssanne sain heilua ja olla oma hieman erikoinen itseni. Älkää muistelko minua pahalla.
– Tuomo
