Matkapäiväkirja, päivä 14

Snowdon Mountain Railway
Söimme hyvin, hyvin täyttävät englantilaiset aamiaiset ja ähkyisinä lyllersimme linja-autoa odottamaan. Kaupunki oli yllättävän hiljainen kymmenen aikaan aamulla. Vain pari ihmistä ulkoilutti koiriaan. Me olimme kuitenkin kärppinä paikallisbussia odottamassa kohti Llanberisin kaupunkia ja Snowdown Mountain Railwayta.

Kyseessähän on siis Snowdonian kansallispuiston korkein vuori (vähän yli 1000 m) ja sille vievä höyryveturirata.

Aseman tunnisti sieltä nousevasta savusta ja lähemmäs tuollessa huomasi jo ihmisten määrän kasvun. Oli hyvä että ostimme liput etukäteen. Aseman täytti öljyinen savu kivihiilestä. Edessä oli jännä matka ylös ja alas.

Etenkin alastulo oli erikoinen sillä veturimme meni rikki ja jouduimme liikkumaan hetken takaisin ylöspäin ja vaihtamaan junaa. Lisäksi huipulla oli (odotetusti) sumuista joten emme nähneet mitään. Yllättäen sääkirkastui heti kun olimme jo astuneet takaisin vaunuihin ja aloitimme matkan alas. Oli ne maisemat silti aika hulppeat…