Ajatuksia paikannukseen perustuvasta tiemaksusta

Jorma Ollilan vetämä työryhmä julkaisi omia näkemyksiään tiemaksumallista, jossa auto- ja ajoneuvoverot korvattaisiin paikannukseen perustuvilla tiemaksuilla. Homman pihvi oli siinä, että jokainen kilometri maksaisi keskustoissa 6 snt/km ja muualla 3 snt/km.

Idean pihvihän on se, että siirrettäisiin verotusta auton ostamisesta auton käyttämiseen JA siihen, että jos ajat ruuhkautuvilla alueilla joilla jo olisi vaihtoehtona käyttää julkisia kulkuneuvoja, joutuisit pulittamaan siitä rahaa. Samalla myös enemmän ajava joutuisi maksamaan vähemmän veroja kuin vähän ajava.

Kyseinen työryhmähän ei ole vielä julkaissut lopullista esitystään, joten sitä joutunemme odottamaan vuoden loppuun.

Reilumpi verotusmalli?

Oras Tynkkynen on kirjoittanut blogissaan omista näkemyksistään liittyen Ollilan ryhmän ehdotukseen ja Vihreiden omaan, hieman säädettyyn, malliin.

”Vihreät on kannattanut paikannukseen perustuvia tiemaksuja. Korvaamalla nykyisiä veroja maksuilla voidaan ympäristöhaittoja vähentää tehokkaammin ja veroja kerätä alueellisesti reilummin ilman, että autoilun kokonaiskustannusrasite kasvaa. Samalla voidaan autoilijoille saada tarjottua lisäpalveluita ja hyvässä lykyssä kehittää järjestelmästä uusi vientituote.”

Yhdyn Tynkkysen ajatukseen siitä, että maksuvyöhykkeitä tulisi ehdottomasti olla enemmän kuin kaksi, sillä teknisesti tällaisen ratkaisun toteuttaminen ei ole sen hankalampaa oli maksuluokkia kaksi tai useampi.

Tynkkysen ehdotuksessa maksujen suuruudessa pitäisi ottaa huomioon ainakin seuraavat seikat:

• Paikka jossa ajetaan (Ison kaupungin keskusta-alue, muut taajamat, haja-asutuksen alueet)
• Aika jolloin ajetaan (ruuhka-ajat ja sen ulkopuoliset ajat, kenties erikseen myös yöaika?)
• Ajoneuvon päästöjen määrä

Etenkin tuo ajoneuvojen päästöjen osuuden jääminen pois Ollilan ryhmän esityksessä vesittäisi vahvasti tämän kaltaista ajamisen verotusta, jollei sitten kyseistä veron osuutta laiteta vahvemmin polttoaineverotuksen puolelle, jolla voitaisiin käytännössä ohjata ihmisiä ostamaan vähemmän kuluttavia ja/tai vähemmän saastuttavaa polttoainetta käyttäviä ajoneuvoja.

Ollilan ryhmä esitti, että tällä verotuksella korvattaisiin ajoneuvon ostamisen yhteydessä maksettava autovero sekä vuosittain maksettava ajoneuvon päästöjen ja polttoainetyypin mukaan määräytyvä ajoneuvovero.

Ajoneuvo- ja autoverosta

Positiivisena asiana tämä muutos lisäisi järkeä ostaa uusi (yleensä) vähemmän saastuttava ja kuluttava ajoneuvo (ajoneuvojen hinnat tippuisivat huomattavasti) sekä samalla vähän ajettavasta autosta maksettaisiin vähemmän veroja (toisin kuin nyt, jolloin rankaistaan auton omistamisesta).

Toisaalta Tynkkynen mainitsee myös sen, että tällä tavalla poistuisi osittain ohjauskeino ohjata ihmisiä ostamaan vähäpäästöisempiä autoja. Lisäksi hän kommentoi, että tällainen auto- ja ajoneuvoveron poisto kiihdytäisi autoistumista, kun samalla pitäisi ennemmin lisätä joukkoliikenteen kulkuosuuksia kautta maan. Tässä onkin tasapainottelun paikka, kannattaako auto- ja ajoneuvoveroja poistaa kokonaan vai ei?

Polttoainevero vs. tiemaksut

Periaatteessa ajamista voisi verottaa myös siirtämällä verotuksen painopistettä enemmän polttoaineverotuksen suuntaan, eli laittaa enemmän kuluttavat ja ajavat maksamaan ajamisestaan tätä kautta. Ikävä kyllä tätä kautta ei voida ottaa huomioon sitä, missä autolla ajetaan ja näin autoa pakon takia käyttävät, vähän liikennöidyillä teillä ajavat joutuvat maksamaan suhteessa kovempaa veroa kuin ne ruuhkakeskustoissa autoissaan istuvat jotka olisivat hyvin voineet valita vaikka junan tai linja-auton.

Tiemaksut ja yksityisyydensuoja

Yksi suuri ongelma tiemaksujen keräämisessä on yksityisyydensuoja.

Heti alkuun on kuitenkin sanottava, että meitä voidaan seurata jo nyt hyvin helposti, jos vain meillä on kännykkä taskussamme. Sen kolmiopaikantaminen ei ole operaattorilta homma eikä mikään. Samalla meitä ja autojamme kuvataan, tallennetaan ja seurataan lähes kaikkialla missä ajamme.

Jos rakennamme järjestelmän, jossa auto tallentaa liikkeensä (ja tasaisin väliajoin, ei jatkuvasti, lähettää tiedot esim. trafille tai verottajalle), sen tulisi olla hyvin selkeä, avoin ja rajattu.

Kaikille tulisi olla selvä mitä tietoja auton liikkeistä tallennettaisiin auton laitteeseen, mitä tietoja se lähettäisi (ja milloin) talteen trafille/verottajalle/minne lie sekä myös selkeät tiedot siitä ketkä viranomaiset saisivat tietoja katsoa ja mistä syystä. Ilman tällaista avoimuutta kyseistä järjestelmää ei saisi rakentaa.

Lisäksi tulisi olla selvää, että lähetettyjen tietojen tulisi sisältää vain ajoneuvon tiedot (rekisterinumero?) ja liikutut koordinaatit aikoineen. Tämän jälkeen tiedoista tulisi ottaa talteen vain se tieto, missä maksuluokassa ja miten monta kilometriä siinä maksuluokassa on ajettu. Tämä tieto olisi ainoa mihin verottajalla olisi pääsy. Tarkkoihin koordinaatteihin ja aikatietoihin ei olisi pääsy kenelläkään muulla kuin ajoneuvon omistajalla. Toki tiedot voisi myös tuhota, mutta tällöin omistaja ei voisi selvittää itse halutessaan raakadatasta mistä hänen maksunsa koostuisi). Ehkä yksi ratkaisu voisi olla se, että verotuspäätöksen jälkeen (jos sitä ei riitauta) tarkemmat tiedot tuhottaisiin ja vain verotuksen kannalta oleelliset maksuluokka + siinä ajetut kilometrit -tieto säilytettäisiin verottajan arkistoissa.

Yksityisyyden suoja tulisi kuitenkin selvittää tarkasti ja varmistaa, ettei paikkatietoja pääsisi käyttämään kuka vain, tai niitä tallennettaisi ihan minne vain myöhemmin käytettäväksi.

Tekniset haasteet

Ensimmäinen tekninen haaste on tietenkin paikannuslaitteiden asentaminen ja yleensäkin niiden olemassaolo. Tähän tosin on jo tulossa euroopassa ratkaisu, sillä EU on ymmärtääkseni tuomassa tämän vuosikymmenen aikana autoihin automaattista viestintäteknologiaa (eCall), joka soittaisi automaattisesti hätänumeroon ja ilmoittaisi sitä kautta itsensä (satelliittipaikannuksella) sijainnin hätäkeskukselle. Periaatteessa tämähän tarkoittaisi että uusiin autoihin tulisi pakolliseksi varusteeksi gps/galileo-paikannin ja jonkinlainen matkapuhelinverkkoon kytkytynyt äärimmäisen yksinkertainen ”puhelin” hätäpuhelun soittamista varten.

Mikä estäisi tämän järjestelmän osien integroimista verotuksen tarkoituksiin?

Jos joku pelkäisi sitä, että jatkuvasti livenä jokin virasto seuraisi ajoneuvojen liikkeitä niin sellaiseen tuskin kukaan suostuisi lähtemään, vaan tällä tekniikalla voisi hyvinkin toteuttaa järjestelmä joka tallentaa vaikka kuukauden verran ajodataa ja mahdollisuuksien mukaan se sitten lähettäisi datasiirrolla tiedot johonkin keskukseen johon se tallennetaan ja muokataan maksuluokka-km -tiedoksi.

Toinen vaihtoehtohan olisi myös kerätä laitteeseen kerätty data vuosihuollon tai katsastuksen yhteydessä, mutta kerran vuodessa tapahtuva tietojen kerääminen voisi olla aika vikaherkkä ratkaisu.

Oli miten oli, autoissa alkaa olla enenevässä määrin gps-vastaanottimia ja jopa sisäänrakennettuja 3g-modeemejakin, joten tämä kehitys ei vaadi enää uusien teknisen laitteiden kehittämistä, kaikki tekniset välineet kun ovat jo olemassa.

Väärinkäytöt ja tekniset ongelmat

Eräs tärkeä osa tällaista teknistä ratkaisua olisi tietenkin tietojen vahvistaminen ja oikeellisuuden arviointi jotenkin. Teknisiin ratkaisuihin kun ei pidä eikä voi sokeasti luottaa.

Tässä avainasemassa olisi mielestäni Katsastukset ja vuosihuollot, joiden yhteydessä voisi tarkistaa vastaako lähetetty data ajettuja kilometrejä. Samalla tarkistettaisiin tiedon keräimen kunto ja tominta sekä tarvittaessa tehtäisiin jonkinlainen lausunto verottajalle jos on poikkeamia esim. kilometrimäärissä tai laitteen toiminnassa muutenkin.

Samalla toki pitäisi olla valmiina ratkaisumalleja muihin ongelmatilanteisiin, kuten esimerkiksi sille, mitä tehdään autoille joissa ei ole asennettuna kyseistä järjestelmää (eli hurja määrä vanhoja autoja, joihin ei ole jälkiasennettu seurantasysteemiä). Olisiko tällöin voimassa jokin auton omistajan asuinpaikasta, ajokilometreistä ja työmatkoista arvioitu arvio?

Toki myös pitäisi valmistautua mahdollisiin ajokilometrien väärentämisiin ja muihin kepulikonsteihin, joita innovatiiviset näpräilijät varmasti alkaisivat välittömästi keksiä.

Järjestelmän käyttöönotto ja järkevyys?

Veron voisi ottaa käyttöön asteittain siten, että se olisi pakollinen uusissa autoissa ja vero kannustaisi ihmisiä hankkimaan itse vanhoihin autoihinsa jälkiasenteisen järjestelmän. Silti tulisi pitää mahdollisena hoitaa asia vanhoilla autoilla myös ilman seurantajärjestelmää, mutta tehdä se silloin hieman kalliimmaksi kuin jos järjestemän asentaisi autoonsa. Tasapaino näiden vaihtoehtojen välillä löydettäisiin kyllä.

Onko tässä koko kuviossa sitten järkeä? Mielestäni on.

Tässä olisi teknisesti ratkaistavissa oleva järjestelmä, jonka käyttöönotto olisi realistista 10 vuoden aikajänteellä. Se tekisi autoilun (ja ylipäätänsäkin liikkumisen) verotuksesta reilumman (se maksaa joka saastuttaa, tai ei käytä julkisia missä se on mahdollista) ja verotuksen painopiste siirtyisi selvemmin käyttöön eikä omistamiseen. Samalla myös ohjattaisiin väkeä käyttämään vähäpäästöisempiä autoja jos kerran sellaisella olisi pakko ajaa.

Oikeastaan ainut itseäni enemmän askarruttava asia on juuri tuo tietojen keräämisen, tallentamisen ja käytön problematiikka yksityisyyden näkökulmasta. Jos tietojen käsittely hoidetaan avoimesti ja selkeillä pelisäännöillä, en näe tästä uhkaa kenenkään yksityisyydelle, etenkin kun ottaa huomioon millaisessa yhteiskunnassa me jo nyt elämme.

Toivottavasti vuoden lopussa saamme käsiimme mielenkiintoisen ja realistisen sekä toteuttamiskelpoisen ehdotuksen. Siihen saakka on hyvä keskustella eri ratkaisumallien hyvistä ja huonoista puolista!

Ps. Jos eCall-järjestelmä kiinnostaa, kannattaa käydä tutustumassa projektin/järjestelmän kotisivuihin täältä!