Koulut ja oppilaitokset avainasemassa nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisemisessä

Lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja tulevaisuuden kannalta on erinomaisen tärkeää satsata ennaltaehkäiseviin toimiin. Mielestäni selkein paikka jossa lasten ja nuorten tulevaisuuteen ja syrjäytymisen syihin voidaan (yhteiskunnan osalta) vaikuttaa, ovat koulut ja oppilaitokset.

Yksinkertaisimmillaan kyse on siitä, että terveydenhoitajia pitää olla riittävästi ja heillä pitää olla riittävästi aikaa kohdata lapsia ja nuoria. Kouluilla pitää olla myös resursseja psykologeille, kuraattoreille ja muille opetuksen ulkopuolisille tukipalveluja tuottaville asiantuntijoille. Aivan yhtä selvää on, että opetusryhmien pitää olla niin pieniä, että opetuksesta huolehtiva opettaja pystyy huomaamaan niin pedagogiset oppimisen ongelmat kuin muutkin lasta tai nuorta painavat ongelmat.

Opettajien päätyö on kuitenkin opettaa, joten opettajien pitää pystyä luottamaan siihen että terkalle tai kuraattorille ohjattu lapsi ja nuori todella saa apua eikä joudu odotus-limboon ongelmiensa kanssa.

Mutta tämäkään ei riitä, sillä lisäksi on otettava huomioon myös opetuksen sisältö ja ne puitteet joissa opetusta järjestetään. Meidän on tuotettava sellaista opetusta joilla nuoret saavat niitä taitoja ja osaamista joita he tulevat jatko-opinnoissaan ja työelämässään käyttämään. Koulu ei saa jäädä jumiin 1900-luvun puolivälin opetusvälineisiin, -sisältöihin ja -metodeihin, vaan opetusta pitää kehittää oikeasti nuorten tulevaisuus lähtökohtana. Tämä tarkoittaa tieto- ja viestintätekniikaan sekä mediataitoihin panostamista. Ympäröivä yhteiskunta muuttuu hurjaa vauhtia eikä koulut pysty pysymään tässä muutoksessa mukana jos jo pelkästään perusasioista (luokkakoot, terveet opetustilat, tukipalvelut jne.) karsitaan eikä resursseja jää lainkaan opetuksen kehittämiseen.

Miten siis voisimme varmistaa sen, että motivoituneet ja osaavat opettajat pystyisivät kouluissa opettamaan moderneilla opetusvälineillä pieniä opetusryhmiä tiloissa, joissa ei ole homevauriota ja joka sijaitsee sopivan lähellä oppilaan kotia? Mistä saamme resurssit joilla varmistetaan että ongelmatapauksissa opettaja pystyy ohjaamaan lapsen/nuoren terkalle tai kuraattorille ja tietää että hän saa apua ongelmiinsa?

Näihin kysymyksiin ei ole helppoa (eikä etenkään halpaa) vastausta. On kuitenkin selvää että nuorten tulevaisuuteen satsaaminen maksaa itsensä takaisin, tai toisin sanoen, se tulee käsittämättön kalliiksi jos perusopetukseen ja 2. asteen koulutukseen ei satsata kunnolla.