Pirkanmaa raiteille? Liikennehankkeet puntarissa

Tampereen Vihreät ry järjesti keskustelutilaisuuden Tampereen Pantin auditoriossa torstaina 20.1 aiheenaan Pirkanmaan raidehankkeet. Alustajina ja panelisteina olivat Mikael Nyberg liikenne- ja viestintäministeriöstä, Pirkanmaan liiton maakuntajohtaja Esa Halme, Suomen liikenneliittoa edustava Kirsikka Siik sekä Pirkkalan kunnanvaltuutettu Riku Merikoski. Tilaisuutta juonsi Tampereen kaupunginvaltuutettu Emilia Olkanen.

Valtakunnalliset liikennehankkeet ja valtion rahoitus

Alustukset aloitti liikenne- ja viestintäministeriön edustaja Nyberg, joka esitteli mm. sitä miten valtion rahoitus liikennehankkeisiin toimii tällä hetkellä. Juuri tällä hetkellä ministeriötä työllistää liikennepoliittisten linjausten valmistelu seuraavia hallitusohjelmaneuvotteluja varten.

Suunnitelmien tavoitteena on pitkäjänteinen ja kestävä linjaus seuraavia vuosikymmeniä varten jonka toteuttaminen tulee olemaan haastavaa sillä liikennepolitiikka liittyy niin vahvasti sekä talouspolitiikkaan että ympäristöpolitiikkaan. Kireä taloustilanne hankaloittaa myöskin tilannetta ja vaatii tulevaisuudessa tekemään kipeitäkin päätöksiä sen suhteen voimmeko esimerkiksi pitää yllä näin laajaa liikenneverkkoa.

Kehittämiskohteita tulevaisuudessa olisivat esim.

• Liikenteen saastemäärien vähentäminen
• Liikenneturvallisuuden lisääminen
• Kuljetusmarkkinoiden monopolien purkaminen kilpailua avaamalla ja lisäämällä.
• Liikenneverkoston supistaminen tarkoituksenmukaisesti
• Joukkoliikenteen pirstaloitumisen estäminen (mm. yhteinen matkakortti ja yhteinen aikataulujärjestelmä)
• Liikennesektorin rahoituksen kehittäminen käyttäjäkustanteiseen suuntaan (eli esim. autoille km-maksu joista saadut varat sitten siirrettäisiin sen alueen käyttöön jossa autolla ajettiin)

Ongelmana on se, että jos liikenteen vuosittainen budjetti on n. 1,5 miljardia euroa niin investointeihin voidaan tästä varata vain puoli miljardia. Nybergin mukaan on hankalaa, että myös nykyinen hallitus on ”syönyt tulevan hallituksen rahat”.

Seuraavalla hallituskaudella ei siis Nybergin mukaan ole liikkumavaraa tehdä juuri mitään uutta vaan kaikki varat menevät vanhojen isojen projektien jatkumiseen. Kenties seuraavaan hallituksen tehtäväksi tulisikin selvittää verotuksen ja liikennemaksujen suhdetta ja viedä liikenteen kokonaisveloituksen rakenteen kehittämistä eteenpäin?

Maakuntajohtajan näkökulma Pirkanmaan liikennehankkeisiin

Maakuntajohtaja Esa Halme esitteli Pirkanmaan asemaa koko valtakunnan yhtenä tavaraliikenteen solmukohtana ja sitä mitä se tarkoittaa esimerkiksi raideliikenteen kehittämisen osalta. Halmeen mukaan Tampere on yksi itämeren tavaraliikenteen solmukohta joka pääosin johtuu Suomen satamien sijainnista ja tarpeesta kuljettaa satamista tavaraa maan poikki kohti itärajaa.

Pirkanmaan liikennehankkeista Halme toi esille sekä isoja että pienempiäkin hankkeita ja niiden vaikutuksia Pirkanmaalle. Esille tulivat mm.

• Maksujärjestelmien yhdistäminen
• Tunnelihanke Tampereella
• Kaikenlaiset älyratkaisut (mm. linja-autojen reaaliaikainen seuraaminen kännykällä)
• Raidelähiliikenteen aloittaminen
• Kävelyalueiden kehittäminen
• Multimodaaliset verkostot sekä tekniikat ja
• Kansien rakentaminen rautateiden ja moottoriteiden ylle

Halme alleviivasi myös kaavoituksen ja maankäytön tärkeyttä asuintehokkuuden kanssa, sillä ilman sitä liikennettä ei juuri voi kehittää tehokkaammaksi. Halmeen mukaan yhdyskuntarakenteen muuttaminen on kuitenkin harmillisen hidas väline muuttaa liikenteen toimintaa ja että nopeampia muutoksia voitaisiin saada vaikuttamalla elämäntapoihin ja liikennekulttuuriin. Tätä varten olisikin tärkeää että päättäjien tavoitteet ja visiot tulisi päivittää tälle vuosikymmenelle ja Halme kommentoikin että kuvaavaa on esimerkiksi se, että jopa vuonna 2006 tehty Vihreiden liikennepoliittinen linjaus on jo vanhentunut. Maakuntajohtaja penäsikin sitä että tulisi toisaalta uskaltaa visioida tavoitteita ja sitten tehdä rohkeita poliittisia päätöksiä siitä mitä halutaan tehdä ja mihin suuntaan mennä.

Valtakunnallisten liikennehankkeiden merkitys Pirkanmaalla

Seuraava alustaja oli Suomen liikenneliittoa edustanut Kirsikka Siik joka esitteli SuLi:n kannanottoja siihen miten valtakunnallisia hankerahoja tulisi jakaa mm. Pirkanmaan liikennehankkeille.

Siik esitteli muutamia SuLi:n kannanottoja valtion liikennetukien jakamiseen:

• Hyvin usein kevyt liikenne jää isojen projektien jalkoihin vaikka juuri jalankulkua ja pyöräily edistävät hankkeet tarvitsisivat ja ansaitsisivat valtiolta lisätukea.
• Jo olemassa olevan infran ylläpito tulisi tulla ennen uuden rakentamista.
• Valtion tulisi keskittyä joukkoliikennehankkeiden rahoittamiseen tieliikenneprojektien sijasta.
• Suomen eri alueiden tulee olla tasa-arvoisia, eli Pirkanmaankin tulee olla samalla viivalla muiden maan alueiden kanssa hankerahoja jaettaessa.

Liikenneliiton näkemysten mukaan monet projektit jotka hakevat tai ovat jo saaneet valtion rahoitusta eivät edes ole liikennehankkeita vaan ennemminkin yhdyskuntarakenteellisia hankkeita (kuten mm. Tampereen tunnelihanke) tai elineinoelämän hankkeita (esim. lentoliikenteen kehittäminen Pirkkalassa). Hyviä ja tukea ansaitsevia hankkeita taasen esittelijän mukaan olisivat juuri raitioliikenteen ja lähijunaliikenteen kehittämisen hankkeet vaikka näistäkään eivät kaikki ansaitsisi valtion tukea (esim. Pisara-rata tai Tampereen oikorata -hankkeet ovat liian paikallisia vaikutuksiltaan ollakseen valtakunnallisia hankkeita).

Siik toi myös esille suurena ongelmana uuden joukkoliikennelain joka estää juuri aloittaneen Tampereen seudun alueellisen joukkoliikenneviranomaisen tilaamasta raideliikennettä mistään muualta kuin VR:ltä. VR ei taasen ole kiinnostunut Pirkanmaan lähijunaliikenteen aloittamisesta sillä se ei ole heidän mukaansa nykytilanteessa kannattavaa. Tämän takia joukkoliikennelaki tulisi Siikin mukaan pian korjata siten että Pirkanmaa voisi kehittää raideliikennettään itsenäisemmin.

Muu paneelikeskustelu

Paneelikeskustelussa mukaan saatiin myös Pirkkalan kaupunginvaltuutettu ja eduskuntavaaliehdokas Riku Merikoski joka otti kantaa mm. suurten projektien ongelmaan, eli siihen että valtakunnallisissa projekteissa käyttäjien taso tuppaa unohtumaan ja että pienemmillä projekteilla saataisiin usein nopeampia ja parempiakin vaikutuksia julkisen liikenteen käytön lisämiseen. Tästä esimerkkinä Merkikoski antoi yhteisen lippujärjestelmän kehittämisen joka helpottaisi liikkumista huomattavasti Pirkanmaan kuntien välillä.

Juontajan ominaisuudessa Olkanen tiedusteli panelisteilta myös mielipidettä siihen onko pääkaupunki liiankin suuresti edustettuna hankerahoituksessa muun maan kustannuksella ja että miten hankerahojen jakamisen kriteerejä tulisi kehittää. Vastaukseksi annettiin mm.

• hyötykustannuslaskelmia
• rohkeampaa objektiivista hankkeiden laittamista tärkeysjärjestykseen.
• tuettavien projektien koon pienentämistä
• yhteistyön lisääminen eri ministeriöiden välillä
• yhteistyön lisääminen alueen sisällä kuntien välillä

Yleisön kysymyksiin ja kritiikkiin siitä että isot projektit tuppaavat paisua suhteettoman suuriksi yli arvioiden Nyberg totesi ministeriön tiedostavan ongelman ja että se johtuu pääosin suurten projektien alullesaannin kestosta; projekteilla kestää niin kauan päästä tukipäätöksestä rakennusvaiheeseen ja tällä välillä kustannukset (etenkin tunneleita sisältävissä projekteissa) yleensä nousevat. Lisäksi hankevalinnat joudutaan pakostikin tekemään harmillisen suppeilla arvioilla joka lisää epävarmuutta todellisten kustannusten suuruudesta. Tahallista vedättämistä ja rahojen systemaattista lypsämistä valtiolta alibudjetoimalla hankkeita Nyberg ei usko kuitenkaan tapahtuvan.

Panelistit keskustelivat yleisön aktiivisella avustuksella Pirkanmaan raideprojekteista ja kehityksen tiellä olevista asioista joista esille tulivat mm.

• Historiallinen seutukunnan hajanaisuus ja keskinäinen kyräily
• Kumpi toteutetaan ensin: lähiraideliikenne esim. Lempäälän ja Nokian välille vai Tampereen ratikkaprojekti
• Kaavoituksen hajanaisuus ja erilaisuus kuntien välillä
• Yhdyskuntarakenteen hajanaisuus (eli kannattavan lähijunaradan saaminen aikaiseksi kallista)
• Nykyisten raidelinjojen ahtaus
• Tampereen ratapihan sijainti ja mahd. siirto muualle

Miten Pirkanmaa siis saataisiin raiteille?

Paneeli päättyi kysymykseen siitä miten Pirkanmaa sitten saadaan raiteille ja vastaajat antoivatkin siihen vastauksia:

• Merikoski pakottaisi valtion avulla joukkoliikenteen edunvalvojat yhteistyöhön keskenään ja lopettaisi pian VR:n monopolin raideliikenteestä.
• Siik lisäisi kehittämislistalle yhteisen lippujärjestelmän, raitiovaunuliikenteen aloittamisen, kuntien yhteistyön lisäämisen sekä joukkoliikennelain korjaamisen raideliikenteen tilaamisen vapauttamiseksi. Raideliikenteen lisäksi Siik keskittäisi toimia myös kevyen liikenteen tukemiseen.
• Nyberg taasen painotti hankerahoitusmallin muutosta ja sitä että ohjattaisiin voimakkaammin ihmisiä siirtymään julkisten käyttäjiksi.
• Halme ei haluaisi keppiä vaan porkkanoita joukkoliikenteen käytön lisäämiseksi, eri joukkoliikennevälineiden yhteistyön kehittämisen ja tarpeen Pirkanmaan seudun ja kuntien yhteisille ”utopioille” ja visioille tulevaisuudesta.

Kokonaisuutena keskustelutilaisuus antoi kuvan siitä millä tavalla valtio jakaa tukea erilaisille liikenneprojekteille ja sitä miten monisyisiä ja -mutkaisia Pirkanmaan liikenneratkaisut ovatkaan. Tilaisuudesta saattoi myös aistia juovan Tamperelaisten ja seutukunnan välillä ja tarpeen lisätä näiden välistä yhteistyötä ei vain liikenneasioissa vaan myös mm. talous- ja kaavoitusasioissa.

Pirkanmaan raiteille saaminen vaatii suurta panostusta ja intoa vielä monta vuotta niin valtion, maakunnan kuin kuntienkin tasolla ennen kuin ensimmäiset lähijunat ja ratikat saadaan kiskoille Pirkanmaalla.

– Tuomo Pekkanen