Poliitikot ja politiikka lautapeleissä

Poliitikot peleissä

Poliitikot ja virkamiehet tekee jotain jos niille maksetaan. Siinä on ehkä tyypillisin poliitikon malli lautapeleissä. Anna poliitikolle kultaraha ja lauta, saat häneltä tuotteen x tai toimintokortin y. Ero kauppiaisiin on melko pieni, eikös vaan? Pelillisesti resurssi vaihdetaan poliitikolla toiseen.

Pelaaja voi olla myös poliitikon roolissa. Kun pelaaja on mielin kielin tiettyyn suuntaan, yksi ihmisryhmä tms. antaa resursseja pelaajan, eli poliitikon, käyttöön. Tai jokin kerroin, laskuri tms. liikkuu sopivaan suuntaan. Tästä esimerkkinä vaikkapa Pax Pamir, jossa pelaajat ovat joko brittien, afgaanien tai venäläisten puolella. Ainakin siihen asti kunnes vaihtavat leiriä yhden puolen päästessä lähelle voittoa.

Pelihahmoina poliitikot esitetään usein supliikkimiehinä (harvassa pelissä on poliitikkona naisia), epämääräisinä ”setämiehinä”. Tästä voisi olla esimerkkinä vaikkapa Arkham Horrorin tai Mansions of Madnessin Charlie Kane. Kukapa ei olisi limaisempi kuin Battlestar Galactican Gaius Baltar (joskin tässä pelissä on myös vahvoja (politiikko)naishahmoja).

Ehkä karuin esitys poliitikoista löytyy kuitenkin Kremlin -pelistä, jossa neuvostopoliitikon henki ei ole monenkaan kopekan arvoinen. Paljon paremman ja positiivisemman kuvan poliitikoista antaa Founding Fathers, jossa kirjoitetaan Yhdysvaltojen perustuslakia. Tässä pelissä poliitikot esitetään pääosin sankareina sekä oman alueensa sekä agendansa hienoina edistäjinä.

Poliitikot esitetään siis peleissä pääosin joko korruptoituneita välikäsinä, tavaran vaihtajina palveluksiin, työkaluina edistää jotain agendaa, tai sitten ihan vain epämääräisinä moottoriturpina joiden neuvottelutaidoista ja resurseista voi olla hyötyä, jolleivat ne puukota heti selän kääntyessä pelaajaa… sinne selkään.

Politiikan tekemisestä

Eeppinen 4X-strategiapelisarja Twilight Imperium tiivistää politiikan kahteen toimintoon, eli diplomatiaan ja lakien läpi runttaamiseen. Lakien kanssa säädössä itseä haittaavia tai hyödyttäviä lakiehdotuksia joko äänestetään nurin tai läpi. Diplomatiaan taasen ei ole suoranaisesti sääntöjä vaan se on ihan puhtaasti sitä, kenen kanssa käy kauppaa, kenen kimppuun hyökkää (tai ei hyökkää) ja minkä lain puolesta äänestää mitenkin.

Diplomatian osuuden ehkä tunnetuin peli on (ei mitenkään yllättäen) Diplomacy, jossa kansakuntien väliset sodat ja konfliktit hoidetaan vuorojen välissä puhtaan neuvonpidon ja ”survivor”-tyyppisten liittoutumien tekemisten sekä pettämisten kautta.

Peleissä politiikka on siis usein esitetty vaikutusvaltana ja alueiden hallintana. Joissain peleissä ”hallitut” alueet tuottavat resursseja tai voittopisteitä. Tällaisista peleistä esimerkiksi voisi nostaa vaikkapa kaksinpeliklassikko kylmän sodan suurvaltapolitiikasta, eli Twilight Strugglen. Muissakin GMT:n peleissä tämä ajatus ja politiikan esittäminen on usein läsnä, vaikkapa Labyrinth: War on Terrorissa.

Die Macher on ehkä syvällisimpiä sekä arvostetuimpia vaalien ja politiikan tekemisen ”simulointiin” keskittyviä pelejä. Samaa genreä on myös vuoden 1960 Nixon vs. Kennedy presidentinvaaleista kertova 1960: The making of a President -peli, jossa taistellaan osavaltioiden kannatuksesta kaksipuoluejärjestelmässä. Näissä peleissä politiikkaa käsitellä huomattavasti konkreettisemmalla tasolla kuin korkealta ja kaukaa katsovat aluehallinta- tai sotapelit.

Kickstarter, Trump ja kotimaiset viritelmät

Joukkorahoitusalusta Kickstarteriin tulee varmasti kuukausittain jokin Trumpiin liittyvä parodiapeli. Trump-aiheisesta Jenga-kopiosta ”välttele Trumpin muuria” korttipeliin. Onko yksikään näistä päässyt julkaisuun asti Kickstarterissa on sitten ihan toinen juttu, mutta jenkeissä on sen verran paljon porukkaa, että Kickstarterissa voi saada onnistuneesti julkaistuksi jopa tällaisia päivän politiikkaan kytkettyjä peliviritelmiä, joilla ei muutoin olisi mitään mahdollista nähdä julkaisua. Mutta harvoin yllä mainittujen pelien kaltaisiin projekteihin peliharrastajat tarttuvat, ihan syystäkin.

Politiikasta on tehty pelejä myös täällä kotisuomessa. Edellisissä eduskuntavaaleissa Keskusta teki puolueena itselleen kampanjatuotteena ison lautapelin. Muiden puolueiden en muista tehneen markkinointimielessä lautapeliä. Ehkä keskustan taustalta löytyy/löytyi joku joka on pelin kehittäneen ja tuottaneen firman leivissä? Oli miten oli, kyseinen peli on siis Pääministeripeli. Pelinä se oli tyylipuhdas ”heitä noppaa ja liiku”-peli. Yllättäen siinä ei oikeastaan ollut edes kauhean paljoa päälleliimattua Keskusta-propagandaa. Pelinä se on melkoisen unohdettava ”teemapeli”, joita tehdään ja on tehty eri asioiden markkinoimiseen ilman pelillisiä arvoja.

Huomattavasti parempi ja pelinä mietitympi kotimainen politiikkaan liittyvä peli on Mikko Tähkäsen Koulutusleikkaus-peli, jossa (itketään tai) nauretaan viimeisen neljän vuoden aikana tehdyille koulutusleikkauksille ja sen vaikutuksille eri kouluasteilla. Pelin julkaisu oli tähdätty pian käytävien eduskuntavaalien kohdalle, joten nyt kun peli on vielä ajankohtainen, siihen kannattaa tutustua. Erityisesti jos koulutusresurssien riittävyyden kanssa taistelu kuulostaa jännältä.

Omat politiikkapeliprototyypit

Historiaan tai fiktiiviseen maailmaan liittyvät politiikkaa kuvaavat pelit ovat helpompia tehdä kuin moderniin nykypolitiikkaan mitenkään viittaavat pelit. Ongelma on se, että sellaiset vanhenevat alta aikayksikön. Moderniin politiikkaan liittyvät pelit vanhenevat todella nopeasti kun henkilöt vaihtuvat ja politiikan kenttä muuttuu. Silti minua on kutkuttanut tällaisen moderniin politiikkaan liittyvän pelin kehittely.

Lähtökohtana minulla on usein ollut tuttu Vasemmisto-Oikeisto ja Liberaali-Konservatiivi -akselit (+ keskusta) -symmetria. Se kiehtoo omaa kieroa mieltäni. Yleensä tämä tarkoittaa sitä, että lähtökohtaisesti peleissä joita olen pohtinut, olisi oikeisto-konservatiivit, oikeisto-liberaalit, vasemmisto-konservatiivit sekä vasemmisto-liberaalit sekä keskusta joka on vähän kaikkea ja ei oikeastaan mitään noista. Melko usein jätän keskusta-blokin kokonaan pois tai pidän sitä mahdollisena lisärimateriaalina.

Kaikissa näissä tapauksissa olisin ottanut hieman mallia nykyisten ja oikeiden puolueiden värimaailmasta ja logoista, mutta kuitenkin keksinyt oikeiden puolueiden tilalle jonkin fiktiivisen puolueen edustamaan ”puhtaita” äärikulmia näillä kahdella akselilla.

Yksi pelityyppi josta nautin ovat tikkipelit. Olenkin pohtinut tikkipelin tekemistä EU-vaaleista (puolueet olisivat korttien maita). Toinen pelityyppi jota olen pohtinut, on ”sotapelin” kaltaisen ”ehdokkaat kartalla”-pelin kehittelyä, jossa vaalialueiden hallinnasta kilpaillaan ihan tosissaan. Kaikissa peleissä olisi resurssina vapaaehtoiset, raha ja median huomion saaminen eri aiheisiin. Kaikki yritelmäni ovat tosin jääneet vahvasti lähtökuoppiinsa, mutta edelleen aihe kiinnostaa ja yritän aina välillä saada jotain puolivalmista protoakin aikaiseksi.

Olen kyllä saanut pari ihan pelattavaakin prototyypiä aikaiseksi. Pisimmälle kehitelty pelini on Oras Tynkkysen ”Pieni maailmanpelastuskirja” teemoilta tekemäni Pieni maailmanpelastuspeli -pelin kanssa, jossa on 10 maailman ongelmaa ja 10 ratkaisua joilla nuo 10 ongelmaa ratkaistaan. Pelissä ensin rakennetaan ongelmavyyhti ja jota sitten aletaan ratkaisemaan ratkaisukorteilla. Itse peli on pasianssin kaltainen korttipeli. Omasta mielestäni se on jopa kohtuu onnistunut viritelmä.

Toinen pitkälle viety protoni on Rolling Ratikka, jossa politiikka näkyy yhtenä ”politiikkanoppana”, jonka valitsemalla saa poliittista vipuvartta (eli toimintoja manipuloida muita noppia ja niiden tuloksia) itselleen. Tätä haluaisin päästä esittelemään Tampereen ratikkaa rakentavalle Rautatieallianssille.

Politiikka-aiheiset pelit top-5

Tässä omat top-5 politiikkapeliä, joita olen pelannut tai ainakin muistan joskus pelanneeni. Moni erinomainen peli politiikasta jää siis tältä listalta pois.

5. König von Siam – miniatyyrinen peli jossa politiikka on tiivistetty ja tislattu puhtaaksi aluehallinnaksi.

4. Coup – Valehtelua ja vallantavoittelua pienessä korttipelissä. Jossain kohtaa pelasin tätä niin usein että en halunnut nähdäkään tätä pöydällä.

3. Twilight Imperium 3rd/4th edition – Eeppistä galaktista selkäänpuukotusta jossa politiikalle ja diplomatialle on ainakin yritetty löytää jotain pelimekaanisia rajoja sekä toimintoja.

2. Twilight Struggle – Kylmä sota the board game. Historian ja raskaiden kaksinpelin ystäville kyllä melkoisen hieno kokonaisuus. Tässä voisi olla myös moni muukin GMT:n raskas strategiapeli.

1. Lords of Waterdeep – Kiltajohtajat palkkaa seikkailijoita tekemään raskaat ja vaaralliset hommat. Kierot poliitikot kerää voitot kun seikkailijarukat joutuu raahautumaan vaarojen läpi tekemään ties mitä hommia, että Waterdeepin kaupungin rattaisiin saadaan lisää voiteluainetta.