Politiikkakoulun reissu Brysseliin

Kirjoittajat: Tuomo Pekkanen ja Tiina Jarvanne

Kävimme lokakuussa Tampereen Vihreiden Politiikkakoulu-ryhmän kanssa Brysselissä tutustumassa europarlamentin toimintaan Vihreän meppimme Heidi Hautalan vieraana.

Ryhmässämme oli 14 henkilöä, jotka olivat osallistuneet vuoden aikana Politiikkakoulun tilaisuuksiin. Tilaisuuksissa esiteltiin ja käytiin keskustelua politiikan eri puolista Tampereen pormestarimallista kaavoitukseen ja energiapolitiikasta Syyrian tilanteeseen.

Matka Brysseliin

Lensimme Brysseliin Helsingistä alkuillan lennolla. Tilanne euroopassa on sellainen, että Brysseliin pääseminen muilla tavoilla vain kestäisi liian kauan että se olisi järkevää. Pari kertaa Englantiin ja Skotlantiin junalla menneenä olemme huomanneet miten hidasta on päästä esim. Tukholmasta Brysseliin (tai toisin päin). Toisaalta lähdimme pitkin hampain matkaan lentäen, junalla liikkuminen ajasta huolimatta olisi niin paljon miellyttävämpää ja eettisempää.

Itse lento oli nopea ja asemalta pääsimme etukäteen varatulla pikkubussilla nopeasti Brysselin huoneistohotelliimme. Oli mielenkiintoista huomata miten nykyään on helppo kulkea ilman paperisia lentolippuja ja käyttää mobiilisovelluksia boarding passeihin ja lentolippuihin.

Kuskimme oli perinteiseen tapaan melko pelottava ajotavaltaan ja autokaan ei nyt ihan täysin herättänyt meidän luottamusta, mutta perille pääsimme vähän yhdeksän jälkeen. Oli hassua miten autioita tämän uudemman keskustan kadut olivat tuohon aikaan. Auki olevia ravintoloita oli vain korttelin päässä olevalla kävelykadulla ja nekin oli menossa kai kiinni kymmeneltä. Tämä jäi arvailun varaan, sillä missään niistä ei tuntunut olevan seinässä tai ovessa aukioloaikoja. Tämän huomasimme seuraavana aamuna kun etsimme aamukahville paikkaa.

Europarlamentti

Aamulla kokoonnuimme aamupalan jälkeen hotellin eteen koko porukalla, koska väki oli saapunut eri reittejä ja eri lennoilla paikalle. Hotellilta oli n. 30 minuutin kävelymatka parlamentin luo.

Parlamentille saavuttuamme näimme sen edessä jonkinlaisen taideproduktion tai mielenosoituksen yhdistelmän, jonka pointti jäi meiltä epäselväksi. Sisäänkäynnin edessä toki otettiin sitten ryhmäkuva.

Sisälle pääsy vaati vierailijatarran, jota varten ennen matkaa piti ilmoittaa passin numerot ja muut tiedot, jotta tiedetään ketä talossa oikein pyörii. Sisälle mentiin lentokentiltä tutun turvatarkastuksen läpi.

Silmiin pisti värikoodattu turvallisuustaso-kyltti joka oli tasolla ”keltainen”, eli kohonnut vaarataso. Tällä tasolla oli kuulemma oltu Pariisin Charlie Hebdo -iskujen jälkeen, toki välillä sitä nostaen esim. Brysselin pommi-iskujen takia.

Ensin pääsimme seuraamaan istuntoa (JURI/INTA valiokunnat) jossa tunnin aikana mepit pääsivät kyselemään virkamiehiltä tarkennuksia Kanadan ja EU:n välisestä mahdollisesti tehtävästä vapaakauppasopimuksesta ja sen kommervenkeistä. Siellä mm. Hautala kysyi tarkennuksia riitojenratkaisumenettelyn laillisuudesta. Täällä pääsi seuraamaan taustalle keskustelua ja ihmettelemään kokoushuoneen reunoilla olevia kääntäjille varattuja lasikoppeja.

Sitten riensimme seuraamaan isompaan saliin PANA valiokunnan kokousta talouden verovuodosta tai jostain vastaavasta, jossa kyseltiin esim. OECD:n asiantuntijoilta kantoja etäyhteyden avulla.

Seuraavaksi vuorossa oli parlamentin virallinen osuus. TAXE-valiokunnan sihteeristön suomalainen virkamies Risto Nieminen esitteli valiokuntansa tekemisiä ja kertoi mm. talouden ajankohtaisista asioista sekä omasta lempilapsestaan, talouden moraalikadosta.

Ennen lounasta ehdimme ottaa selfiet parlamentin ison salin lehtereiltä.

Tämän jälkeen lähdimme käymään lounaalla Heidi Hautalan avustajien kanssa, jonka jälkeen pääsimme Hautalan toimistoon ennen kuin hän joutui taas lähtemään eteenpäin. Hautala on todella kiireinen kuten mepit varmaan ovatkin. Tapaamisia, palavereja ja työmatkoja ulkomaille riittää vaikka kuinka paljon.

Hautala on Vihreiden ryhmässä hyvinkin tunnettu ja arvostettu ihmisoikeusasioissa. Tällä hetkellä toimii tärkeässä roolissa EU:n ulkorajojen viereisten Itä-Euroopan maiden ja EU:n välisten suhteiden luomisessa sekä ylläpidossa. Näihin maihin kuuluu mm. Ukraina ja Valko-Venäjä.

Päivä oli täynnä esittelyjä ja Hautalan toimistossa pääsimme kuuntelemaan ja juttelemaan vielä kolmen eri henkilön kanssa.

Ensin meille saapui paikalle Georgia Tsaklanganos kertomaan työstään naisten oikeuksien ja tasa-arvon valiokunnasta (FEMM). Hän kertoi myös Puolassa tapahtuneesta mielenosoituksesta ja siitä miten Euroopan vihreät vaikuttivat parlamentissa tapahtumiin.

Sitten Raphael Fisera (DROI, ihmisoikeudet) kertoi ihmisoikeuksien edistämisen haasteista, Syyrian pakolaistilanteesta EU:n näkökulmasta ja omasta työstään parlamentissa.

Lopuksi kanssamme keskusteli Terhi Lehtonen Vihreän ryhmän ympäristöasioiden valiokunnasta, aiheena pääosin ilmastoasiat ja päästökauppa. Se ainakin tuli selväksi ettei EU:n tämän hetken hienot tavoitteet ja puheet aivan vastaa todellisuutta. Tavoiteltuun 40% päästöjen alentamiseen on oikeasti pitkä matka. Päästökauppa ainakin on melko rikki ja sen korjaamisessa on paljon töitä.

Päivä venähti pitkälle ja hotellille päästyämme olimme jo aika puhki päivän riennoista. Osa väestä lähti vielä illanviettoon valmistautumaan seuraavan päivän tutustumisiin.

EGP ja Suomen pysyvä edustusto

Toinen kokonainen päivä alkoi Brysselissä viileänä kuten edellinenkin. Lämpötila oli kymmenen paremmalla puolella ja kaulaliinalle tuli tarvetta.

Ensimmäinen kohteemme oli Euroopan Vihreiden päämaja lähellä parlamenttia. Siellä meidät ottikin vastaan tiedottaja Vesna Jusup. Hän esitteli meille EGP:n toimintaa, organisaatiota ja myös vuoden 2016 projektia, eli divestmentiä (sijoitusten saamista pois fossiilisista polttoaineista rahamaailmassa).

Se mikä hieman yllätti oli se miten erilaisia eri maiden vihreät puolueet ovat ja mitä se sitten aiheuttaa näin Euroopan tasolla. Käytännössä on pitänyt löytää “vihreä minimi” jonka kaikkien tulee täyttää jotta voi kuulua yhteiseen Euroopan vihreään puolueeseen. Politiikaltaan eri maiden Vihreät saattavat olla hyvinkin erilaisia vaikkapa talouteen, globalisaatioon tai jopa aborttiin liittyvissä asioissa. Myös eri maiden täysin erilaiset kannattajamäärät tekevät organisoitumisen haastavaksi.

Tilanne Euroopassa on Vihreiden kannalta ihan positiivinen, mutta koska kauttaaltaan ilmapiiri on kiristynyt ja heikentynyt nationalistisempaan ja sulkeutuneempaan suuntaan, ei tilannetta Euroopan kannalta voi sanoa hyväksi. Töitä siis riittää.

Vesna kehui Suomen Vihreitä, Pekka Haavistoa, Oras Tynkkystä ja Heidi Hautalaa hyvästä työstä ja toiminnasta.

Saimme mukaamme myös läjän EGP:n markkinointimateriaalia kotiin tuotavaksi.

Lopuksi kävelimme Suomen pysyvään edustustoon Euroopassa, jossa meidät otti vastaan tiedottaja Johanna Kaprio. Saimme kuulla yleisesittelyä edustuston toiminnasta, henkilöstöstä ja ajankohtaisista asioista EU:ssa.

Lisäksi ministeriöiden ympäristöasioiden kantoja EU:lle viestittävä virkamies Marika Paavilainen kertoi meille ilmastopolitiikasta, kaloista, energiapolitiikasta ja siitä miten tieto Suomesta siirtyy parlamentille sekä komission suuntaan.

Päivittelimme myös tukkeutuvia sähköpostitilejä. “Digiloikkiva” Suomi ja virkamiehet käyttää pääosin vain emaileja ja niiden tilit ovat ihan täynnä. Sitten kuultiin siitä miten säälittävän vähän Suomesta on median edustajia pysyvästi Brysselissä kertomassa Suomeen EU:ssa tapahtuvistaa asioista. Miettikääpäs nyt, HS, YLE, STT ja Maaseudun tulevaisuus ovat niitä puljuja joilla on pysyvä toimittaja Brysselissä. Muut luottaa freelancereihin tai lähettää paikalle tarpeen tullen toimittajan. Ei ihmekään että se vähä mitä Euroopasta Suomeen kerrotaan sisältää turhan usein “käyrät kurkut kielletään” tason juttuja.

Sarjakuvamuseo ja takaisin Suomeen

Virallisen osuuden loputtua, osa väestä päättivät lähteä tutustumaan sopivasti lähellä olevan “samppanja -torin” antimiin. Me päätimme sen sijaan lähteä käymään sarjakuvamuseossa.

Sarjakuvamuseoon oli jonkin verran kävelyä, mutta se sopi pitkien istumispäivien päätteeksi oikein hyvin. Matkalla ihmettelimme Brysselin arkkitehtuuria ja maisemia.

Museossa oli Hergén ja Peyon teemalla sarjakuvanäyttely sekä vaihtuvana näyttelynä kansitaiteen esittelyä eri vuosikymmeniltä. Lapsuuden tutut (ja jo unohtuneet) sarjakuvat tulivat mieleen kun tutkimme näyttelyä. Toisaalta huomasimme myös sen miten vähän olemme seuranneet 2000 -luvun sarjakuvia, sillä suurin osa uusista sarjakuvista olivat ihan outoja meille molemmille.

Museo oli koluttu läpi melkein tunnissa ja sitten ehdimme juuri ja juuri vielä käydä museon kaupassa ihmettelemässä sen antimia. Harmillisesti englanninkielistä materiaalia siellä oli tarjolla todella vähän ja niidenkin hinnat olivat aika suolaiset. Vai miltä kuulostaisi yksi Tintti-albumi yli 20 euron hintaan?

Lopuksi teimme vielä kierroksen vanhan kaupungin vohveli- ja suklaatarjoilujen överimaailmassa. Mukaan lähtikin Belgialaista suklaata ja masuun solahti melko tukeva annos vohveleita kermavaahtokeolla varustettuna.

Palasimme yön pimetessä ja sateen alkaessa takaisin hotellille, sillä lento kotiin lähtisi seuraavana aamupäivänä.

Mitä reissusta jäi sitten mieleen? Paljon nopeasti puhuvia ihmisiä jotka viljelivät lyhenteitä ja sanoja joista ei voinut olla ihan varma mistä oli puhe. Selvästi poliittinen slangi alueella oli kehittynyt pitkälle ja englanti monen yhteinen kieli. Kaikkia yhdisti myös hämmentävä ystävällisyys ja meistä huolehtiminen. Kaikki sujui mitä mainioimmin ja joustavasti, vaikka ihmisten aikataulut olivatkin selvästi todella kiireisiä.

Meillä oli kivaa ja reissu oli opettavainen. Eu on monimutkainen rakennelma ja Brysseli kaiken sen sekamelskan keskellä yrittää pitää hommaa kasassa.

Jos vain pääset tutustumaan parlamentin toimintaan ja osallistumaan samankaltaiseen reissuun (oli puolue mikä vain), niin voimme vain suositella mukaan lähtemistä.