Nyt kun juhlimme satavuotiasta Suomea, halusin nostaa esille mielestäni tärkeitä tai merkittäviä kotimaisia pelinkehittäjiä ja heidän suunnittelemiaan pelejä.

Valitsemissani kymmenessä esimerkissä näkyy lautapelien kehitys vuosikymmenien aikana mutta myös lautapelaamisen uuden tulemisen ja lautapelibisneksen kasvu. 2010-luku on vahvasti edustettuna, eikä aikaisemmilta vuosikymmeniltä ole juurikaan esiteltävää.

Suomi on pieni maa ja lautapelien kartalla olemme edelleen melko pieni vaikuttaja. Meillä on silti maailman luokan pelisuunnittelijoita ja maailmalla tunnettuja brändejä.

Tästä on siis hyvä lähteä Suomen toiselle sadalle vuodelle.

Aloitetaan.

Kari Mannerla

On hyvä lähteä liikkeelle klassikosta. 1951 julkaistu Afrikan tähti kun on sellainen. Myyty liki neljä miljoonaa kappaletta eikä loppua ole lähellä. Liki kaikille suomalaisille tuttu peli. Se kertoo jo jotain siitä, miten merkittävä vaikuttaja Kari Mannerlan Afrikan tähti on kotimaisessa lautapelimaailmassa.

Afrikan tähti on meillä todella merkittävä peli, sillä sen vaikutukset näkyvät kotimaisessa lautapelisuunnittelussa myös siinä, että moni aloitteleva pelisuunnittelija ei tunnu pääsevä vielä 60 vuodenkaan jälkeen eroon Afrikan tähden suunnitteluvalinnoista. Jos suomalaisen pyytää nimeämään ensimmäisen lautapelin joka tulee mieleen, niin se on hyvin todennäköisesti joko Monopoli tai Afrikan tähti.

2005 julkaistu Inkan aarre oli Mannerlan suunnitelema, mutta ei eronnut merkittävästi alkuperäisestä Afrikan tähdestä. Vuonna 2014 julkaistu Retkikunnat –lisäosa taasen oli muiden henkilöiden kehittämä Mannerlan jo kuoltua, joten hänen ainoaksi, mutta jättimäiseksi, lahjaksi peliskenelle jäi Afrikan tähti.

Mikko Koivusalo

Kotimainessa lautapelisuunnittelussa saatiinkin sitten odottaa melkein puoli vuosisataa ennen kuin päästään seuraaviin mainitsemisen arvoisiin peleihin ja suunnittelijoihin.

Näistä ennen 2000-lukua vaikuttaneista on ehdottomasti mainittava aikuisten ajanvietepelien ykkönen, eli Alias (1995), jonka vaikutusta meidän käsitykseen partypeleistä tai aikuisten peleistä ei voi unohtaa.

Aliaksesta on myös edelleen tehty lukuisia ja useita versioita niin lapsille kuin eri aihepiireistäkin.

Siksi Alias ja Mikko Koivusalo ovat itsestäänselvä lisäys tälle listalle.

Jani ja Tero Moliis

Seuraavaa maininnan arvoista peliä ja pelisuunnittelijaa varten onkin sitten edettävä jo tälle vuosikymmenelle. Sillä tässä kohtaa alkoi tapahtua kotimaisella pelinkehityksen puolella.

Veljekset Jani ja Tero Moliis ovat tuottaneet lautapelejä vuosikymmenen verran ja tehnyt hyvinkin erityyppisiä pelejä useammallekin pelifirmalle äsken mainituista Sanoma Pro:sta, lautapelit.fi:n, Z-man gamesin kautta Queen gamesiin.

Moliisit ovat siis tähän mennessä esitellyistä suunnittelijoista ensimmäisiä useamman pelin osalta, laajempaan levityksen kansainvälisellä tasolla, päässeitä suomalaisia.

Näistä tuorein on jopa tältä vuodelta, eli Templar’s Journey (2017), joka on kuitenkin itselleni tutumman vuonna 2010 julkaistun Hornetin uusi tulkinta. Hornetin meriitiksi on ymmärtääkseni laskettava se, että se oli ensimmäinen Lautapelit.fi –julkaisijan julkaisu, joka saatiin myytyä jakeluun ulkomaille.

Touko Tahkokallio

Touko Tahkokallio on suunnitellut paljon hyvin menestyneitä ja laajalle levinneitä pelejä. Hän on töissä Supercell –pelifirmassa ja ollut kehittämässä useita maailmanluokan hittejä mobiilipelien puolella. Toukon monipuolinen pelivalikoima sisältää lautapelien puolella tietokilpailupelejä, aivonystyröitä nyrjäyttävää Enigman (2012) kaltaista ongelmanratkaisua kuten myös sitten massiivista avaruusimperiumin rakentamista Eclipsen (2011) tapaan.

Eclipse on kiistatta maailmalla arvostetuin ja laajimmalle levinnyt suomalaisen pelisuunnittelijan peli. Se on ollut boardgamegeek-sivuston pelirankingin aivan kärkisijoilla ja on edelleen liki kuuden vuoden jälkeen sijalla 27, joka on kymmenien tuhansien lautapelien joukossa todella käsittämättömän kova suoritus.

Voikin hyvin sanoa, että Tahkokallio on tällä hetkellä arvostetuin ja tunnetuin suomalainen modernien lautapelien suunnittelija. Vaikka Tahkokallio ei olekaan julkaissut useampaan vuoteen uusia pelejä, on Eclipse ja Tahkokallio taas ajankohtainen sen takia, että Eclipsestä julkaistaan viritelty toinen painos ensi vuoden puolella.

Mari Savio

Suomessa on pitkään tehty lukuisia lastenpelejä ja esim. muumiaiheisia pelejä on ties miten paljon.

Yksi erikseen esille nostettava lapsille suunnattu pelisarja on Sanoma Pro:n Oppi & Ilo –sarja, jossa on pelien lisäksi myös leikkejä ja puuhatehtäviä sisältäviä paketteja. Sarjan lautapeleissä kaikissa on pyrkimys jollain tavalla kehittää lasten ajattelua ja opettaa lapsille erilaisia taitoja.

Ehkä tunnetuin tämän hetken oppimispeli tässä sarjassa on ohjelmointipeli Robogem, mutta pelisarjan suunnittelijoista nostan silti esille Mari Savion, jonka suunnittelemia pelejä ovat esimerkiksi Ihmevekotin (2009), Seikkailujen saari (2016) ja Rapuralli (2011).

Rapuralli on helppo heitä noppaa ja liiku peli, jonka tarkoitus on opettaa lapsille värejä, kuvioita ja yleensäkin pelaamisen perustaitoja. Näin opettajana tällaiset pedagogisesti mietityt pelit ja oppimisen pelillistäminen ovat mielenkiintoisia asioita. Tämän vuoksi Mari Savio ja Oppi & Ilo –sarja on helppo laittaa tähän listaan mukaan.

Jukka Höysniemi ja Harry-Pekka Kuusela

Kotimaisia suunnittelijoita on toki tehnyt pelejä myös ulkomaisille julkaisijoille. Samalla tavalla kotimaiset tuotantoyhtiöt ovat ottaneet ulkomaisten pelisuunnittelijoiden pelejä julkaistavakseen. Globalisaatio ja maailman pieneneminen on tälläkin alalla nykypäivää.

Nykypäivää on myös rahoituksen ja pelien julkaisun laajeneminen joukkorahoituksen puolelle. Kickstarterin ja IndieGoGo:n kaltaisten palvelujen alkuvaiheissa sinne hyökkäsivät etenkin pienet julkaisijat. Tällaisia julkaisijoita on myös meillä Suomessa.

Internet, Kickstarter ja markkinoinen laajentuminen koko maailman laajuiseksi mahdollistaa myös pienempien yritysten ja pienempien pelien painosten julkaisemisen. Firma voi tuottaa pelejä vaikkapa vain Esseniin tai yhden Kickstarter-kampanjan verran. Internet on siis mullistanut pelien tuottamisenkin, kun yhteydet vaikka Kiinassa sijaitsevaan tuotantolaitokseen voi tehdä liki kuka vain.

LudiCreations olkoon esimerkki tällaisesta firmasta, joka myös tuottaa Kickstarter –pelejä mutta myös eri kokoisia perinteisiä julkaisuja. Heidän listoillaan on toteutettu myös kotimaisten julkaisijoiden pelejä.

LudiCreationsin kotimaisia suunnittelijoita edustavat oma ensikosketukseni Kickstarter-maailmaan, eli Jukka Höysniemen Gear & Piston (2013) ja Harry-Pekka Kuuselan pelit Operation: Kindergarten (2015) sekä Essen (2014), jotka ovat olleet selkeitä panostuksia Essenin jättimäiseen pelitapahtumaan Saksassa.

Kalle Malmioja

Lautapelikulttuurin kehittyessä peliharrastajatkin ovat olleet mukana pistämässä pystyyn pelifirmoja ja kehittämässä pelikelpoisia lautapelejä markkinoille. Matka peliharrastajasta ammattimaiseksi pelinkehittäjäksi on kuitenkin hankala ja etenkin suurempien julkaisijoiden listoille pääseminen on nykyäänkin haastavaa.

Suomen lautapeliseuran aktiivi Kalle Malmioja onkin hyvä nostaa esille pelaajana, joka on pitkäjänteisesti ollut mukana lautapelien ympärillä monessa roolissa. Hän on kirjoittanut artikkeleita lautapelien kehittämisestä, osallistunut itse suunnittelukilpailuihin ja myös itse vetänyt lautapelikehityskilpailuja, sekä viimeisimpänä saavutuksena onnistunut saamaan Honshu (2016) –pelinsä laajaan kansainväliseen levitykseen.

Vahva harrastajapohja takaa sen, että jatkossakin tulemme näkemään yksittäisiä onnistujia, jotka pääsevät julkaisemaan oman prototyyppinsä ”kunnon” julkaisijalla. Toivottavasti saamme myös ammattimaisesti pelejä suunnittelevia kotimaisia pelinkehittäjiä eri firmojen palkkalistoille, vaikkakin tällainen tilanne onkin pelibisneksessä harvinaisuus ihan maailmankin laajuisesti.

Mikko Punakallio ja Max Wikström

Yksittäisestä onnistujasta onkin hyvä siirtyä yhteistyöllä ja yrityksen perustamisella esille nousseiden pelifirmojen edustajiin.

Suomessa on ollut ja vaikuttaa edelleenkin useampia pieniä lautapelifirmoja, joiden toiminta on aina ollut melko pienimuotoista ja joista vain harva on onnistunut polkaisemaan vakaaksi toimijaksi.

Lautapelit ovat kuitenkin Suomessa niin pieni bisnes, että kotimaan markkinoilla pärjäämisessä vaaditaan muutakin toimintaa, kuten lelujen maahantuontia, graafista suunnittelua tai muuta yritystoimintaa, millä voidaan sitten pitää talous pyörimässä ja toteuttaa lautapeliprojekteja. Toisaalta maailman valloitus vaatii sitten oman settinsä oikeita ratkaisuja, rohkeutta, riskinottoa ja rahoituksen, jotta siinä voitaisiin onnistua.

On varmaa, että jatkossakin tällaisia pieniä yhteistyön ryhmittymiä ja yrityksiä ilmestyy lisää, mutta aivan yhtä varmaa on se, että suurin osa niistä myös kuolee pelin tai parin jälkeen pois.

Tällä kertaa nostan esille tällaisesta pienemmästä yhteistyökuviosta tai yrityksestä esimerkiksi aktiivisesti toimivan Toadkingsin, joka on tehnyt näkyvimmillä tuotteillaan yhteistyötä niin Mindwarrior gamesin (tai Tacticin) kuin Lautapelit.fi:n kanssa.

Pelinkehittäjinä Toadkingsilta voidaan nostaa esille Mikko Punakallion ja Max Wikströmin, jotka olivat yhdessä tekemässä Realm of Wonderia (2014) Mindwarrior gamesille. Itsenäisinä suunnittelijoina Punakallio sai julkaistua abstraktin Dokmuksen (2016) ja Wikström scifiräiskintä Space Freaksin (2016).

On mielenkiintoista seurata Toadkingsien jatkoa ja tulevia projekteja.

Jouni Jussila ja Tomi Vainikka

Törmäsin kaksikkoon Jussila ja Vainikka ensimmäisen kerran Lautapelaamaan –tapahtumassa, ehkä vuonna 2015, jollen väärin muista. Tutustuin heidän peliinsä Race to the North Pole (2015), mutta en suuremmin kiinnittänyt siihen huomiota, vaikka siinä olikin mielenkiintoinen mobiiliappi osana pelin oppimista ja pelaamista.

Vaikka itse peli ei olekaan juuri noussut esille tai kerännyt suurempia kehuja, on tuo pelin appi noussut uudeksi kotimaiseksi lautapeliskenen menestykseksi.

Dized on appi, johon pelien julkaisijat voivat tuottaa oppaita ja pelivideoita peliensä opettamiseen pelaamisen yhteydessä. Tavoite on ollut tehdä ohjekirjasta liki hyödytön ja päästää pelaajat oppimaan pelien pelaamista pelaamisen aikana, ilman että on ensin tarvinnut tankata sääntöjä ja kyllästyä siinä kuoliaaksi.

Dized onkin malliesimerkki mobiiliosaamisen, startup-ajattelun ja lautapeliskenen yhdistelmästä, joka on noussut merkittäväksi toimijaksi omalla alallaan. Tämän voi huomata ihan katsomalla yhteistyötahojen nimiä, joissa heiluvat niin Amigo, Hans Im Glück, Blue Orange kuin CMON:kin.

Sami Laakso

Päätän listani Sami Laaksolla, joka olkoon esimerkki yhden miehen kokonaisvaltaisesta panoksesta peliensä julkaisuun. Laakso on suunnitellut, tehnyt grafiikat ja julkaissut Dale of Merchants (2015) pelinsä käytännössä kokonaan itse.

Laakso ja hänen pelinsä on julkaistu Kickstarter –joukkorahoitusalustalla, jonka kautta Laakso sai myös uusimman projektinsa aivan äskettäin rahoitettua. Dawn of Peacemakers (2018) julkaistaneen ensi vuoden aikana, sillä se sai täpärästi kerättyä tarvittavat rahat julkaisua varten.

Tässä tuleekin mielestäni julmasti esille Kickstarterin nykytila. Peli jolla olisi runsaasti pelillisiä arvoja meinaa jäädä useamman tusinan miniatyyrirymistelyn jalkoihin. Isot firmat ovat myös löytäneet tiensä Kickstarteriin ja käyttävät sitä ennakkotilauksien tekemiseen ja hypen keräämiseen.

Miten siis saada näkyvyyttä ja euroja pienen toimijan, sinänsä loistavalle pelille, kun Kickstarter on täynnä ties mitä silmäkarkkia ja muoviukkeli, riippumatta siitä miten surkeita pelejä ne sitten lopulta ovatkaan.

Siksi onkin upeaa, että Laakson uusin luomus sai rahoituksensa ja pääsi maailmaan. Laakson pelejä kun haluaa nähdä lisää.

Loppusanat

On täysin mahdotonta listata kaikkia kotimaisia pelinkehittäjiä tässä esityksessä. Suosittelenkin tutustumaan vaikkapa lautapelioppaan tai boardgamegeekin kautta juuri ja juuri tältä listalta tippuneisiin suunnittelijoihin ja heidän peleihinsä.

Viimeiset 10 vuotta ovat olleet vahvoja vuosia kotimaisen pelikehityksen näkökulmasta, eikä jatkokaan näytä ollenkaan pahalta. Afrikan tähden ja Eclipsen kaltaiset merkkipaalut odottavat uusia tulokkaita seurakseen. Meillä olisi myös hyvin tilaa Tahkokallion seuraksi kansainvälisen menestystarinan luoneiden suunnittelijoiden joukossa.

Näitä odotellessa, se on moro ja hyvää itsenäisyyspäivää ja satavuotiasta Suomea kaikille!

Muita maininnan arvoisia suunnitelijoita ja pelejä joihin kannattaa tutustua

1. Jarmo Kuitunen ja Martti Ojalainen: Soccero (2007) ja Soccero 2nd Edition (2012)
2. Kimmo Sorsamo: Epäillyt (2009), Tori (2010) ja Kairo (2012)
3. Esa Wiik: Odin’s Table (2010), Terra Evolution (2011), Atlantic Triange (2010) ja Kings of Mithril (2010)
4. Paul Laane: Walnut Grove (2011) ja Toscana (2010)
5. Jarno Siekkinen: Wild Patterns (2012) ja Jää Sulaa (2013)
6. Heikki Harju: M.U.L.E. (2015)
7. Petri Savola: Kyoto Protocol (2015)
8. Heikki Hyhkö: Aikamatka (2017)